Kalojen ja selkärangattomien simpukoiden ja merilevien vesiviljelyn elinympäristöarvo: Väylät, yhteenveto ja seuraavat vaiheet

Vesiviljelyllä voi olla kielteisiä ympäristövaikutuksia, ja se voi lisätä rannikkoekosysteemejä haittaavia ihmisen toiminnan aiheuttamia stressitekijöitä. Kasvava tieteellinen näyttö osoittaa kuitenkin, että simpukoiden ja merilevien kaupallinen viljely voi tuottaa arvokkaita ekosysteemihyödykkeitä ja -palveluja, mukaan lukien uusien elinympäristöjen tarjoaminen kaloille ja liikkuville selkärangattomille lajeille. Tilintarkastustuomioistuin sai valmiiksi järjestelmällisen kirjallisuuskatsauksen tutkimuksista, joissa keskityttiin ymmärtämään simpukoiden ja merilevien vesiviljelyyn liittyvää elinympäristöön liittyvää vuorovaikutusta, ja lyhyt meta-analyysi 65 tutkimuksesta kalakantojen ja liikkuvien makroeläimistöpopulaatioiden arvioimiseksi viljelylaitoksissa ja vertailukohteissa. Simpukoiden ja merilevien vesiviljelyyn liittyi suurempi määrä (n = 59, vaihteluväli: 0,05–473×, mediaani lnRR = 0,67) ja lajien rikkaus (n = 29, vaihteluväli: 0,68×-4,3 ×, mediaani lnRR = 0,13) luonnonvaraista, liikkuvaa makrofaunaa. Simpukka- ja osteriviljelmät, jotka ovat suspendoituneet tai kohonneet, kasvattivat eniten luonnonvaraisten makrofaunaalien runsautta ja lajien runsautta. Kuvaamme tärkeimpiä mekanismeja ja väyliä, joiden avulla simpukoiden ja merilevien vesiviljely voi vaikuttaa myönteisesti eläinyhteisöjen rakenteeseen ja toimintaan. Näitä ovat muun muassa strukturoidun elinympäristön tarjoaminen, elintarvikeresurssien tarjoaminen sekä lisääntymisen ja rekrytoinnin tehostaminen, ja yksilöimme viljeltyjen lajien ja viljelyvälineiden roolin elinympäristön arvoon vaikuttamisessa. Kun otetaan huomioon rannikkoalueiden luontotyyppien jatkuva heikkeneminen ja niiden ennallistamiseen tehtävien investointien lisääntyminen, on olennaisen tärkeää ymmärtää, miten vesiviljelyn kaltaiset teollisuuden toiminnot voidaan suunnitella tuottamaan elintarvikkeita ekologisissa rajoissa ja että niillä on myönteinen vaikutus ekosysteemituotteisiin ja -palveluihin, jotta voidaan varmistaa ekologisten, sosiaalisten ja taloudellisten tavoitteiden saavuttaminen.