Vesiviljelytyypit

Kalanviljely on vesiviljelytyyppi, joka koskee kalojen kasvattamista valvotuissa vesisuojissa, kuten lammikoissa, järvissä, altaissa tai merikynnissä. Ne voivat olla joko täysin suljettuja järjestelmiä, joita kutsutaan ”integroiduiksi kierrätysjärjestelmiksi”; puolisuljetut järjestelmät (ns. läpivirtaus-/kiertymistiejärjestelmät); tai avoimet järjestelmät, joita kutsutaan myös ”häkkijärjestelmiksi”.  EU:n yleisimmät viljellyt kalalajit ovat meribassi, kultaotsasarvi, merilohi, karppi ja kirjolohi.

Simpukoiden viljelyllä tarkoitetaan vedessä elävien selkärangattomien viljelyä ja korjuuta, mukaan luettuina sekä simpukat, osterit ja simpukat että äyriäiset, kuten katkaravut. Tämäntyyppisessä vesiviljelyssä on erilaisia viljelytekniikoita viljellyn lajin ja viljelylaitoksen maantieteellisen sijainnin mukaan. Simpukoita voidaan viljellä suoraan rannalla, sijoittaa suojaverkkoihin tai kasvattaa säkkejä veden pohjassa tai ripustua sedimentin yläpuolelle pitkilläsiimoilla tai lautoilla.  Tärkeimmät EU:n simpukoiden viljelylaitoksissa tuotetut lajit ovat Välimeren simpukat, sinisimpukat, tyynenmerenkuoret, venussimpukat nei, merisimpukat nei, venussimpukat ja rouhien kuoret.

Muilla selkärangattomilla tarkoitetaan muun muassa meriturskia tai merikurkkuja.

Lisätietoja on saatavilla AAM:n laatimassa infografiikassa ”Shellfish aquaculture in the EU”.

Levänviljely on yksi levälajien, kuten makro- ja mikrolevien sekä syanobakteereiden, kuten spirulinan, viljelyyn keskittyvä vesiviljely. Makroleviä, jotka tunnetaan yleisesti merilevänä, viljellään rannikko-/offshore-merivesillä tai maalla suljetuissa järjestelmissä. Merilevät ovat keskeisiä organismeja integroiduissa monitrofisissa vesiviljelyjärjestelmissä. Mikroleviä/syanobakteereja viljellään valobioreaktoreissa, raitiotien lammikoissa tai käymisreaktioissa. Biokemialliset yhdisteet ja ominaisuudet tekevät levistä arvokkaan valtameriaineksen kaupallisiin tarkoituksiin, kuten ihmisten elintarvikkeisiin, eläinten ja kalojen rehuihin ja rehun lisäaineisiin, lääkkeisiin, lääkkeisiin, ravitsemuksellisiin aineisiin, lannoitteisiin, kasvien biostimulantteihin, biopakkauksiin, kosmetiikkaan tai biopolttoaineisiin. Euroopassa viljellyt määrät ovat vähäisiä, sillä EU:ssa korjatuista 85000 levätonnista vain noin 1 prosentti on peräisin leväviljelystä ja loput kerätään luonnonvaraisista kannoista. Euroopan komissio pyrkii vapauttamaan leväpotentiaalin Euroopassa esimerkiksi panemalla täytäntöön 15. marraskuuta 2022 hyväksytyn EU:n leväaloitteen ja perustamalla Euroopan levän sidosryhmäfoorumin. 

Lisätietoja on saatavilla AAM:n laatimassa infografiikassa ”EU:n leväala”.

Luonnonmukainen vesiviljely on kalojen ja muiden vesieläinlajien viljelyä koskeva hallintojärjestelmä, joka perustuu luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä annetussa EU:n asetuksessa (asetus (EU) 2018/848) vahvistettuihin luonnonmukaisen tuotannon periaatteisiin. Luonnonmukaista tuotantoa koskeviin periaatteisiin kuuluvat muun muassa energian ja luonnonvarojen vastuullinen käyttö, ulkoisten tuotantopanosten käytön rajoittaminen, eläinten hyvinvoinnin korkea taso, jossa otetaan huomioon lajikohtaiset tarpeet, vesiympäristön jatkuva terveys sekä ympäröivien vesi- ja maaekosysteemien laatu.

Työasiakirja EU:n luonnonmukaisen vesiviljelyn kehitykseen vaikuttavista kysymyksistä (elokuu 2023) on saatavilla osoitteessa verkkosivusto.

Lisätietoja on saatavilla komission verkkosivustolla luonnonmukaisesta viljelystä (europa.eu) sekä AAM:n laatimassa infografiikassa ”Luonnonmukainen vesiviljely EU:ssa”.

Euroopan komissio, Euroopan talous- ja sosiaalikomitea, Euroopan alueiden komitea, COPA-COGECA ja IFOAM Organics Europe järjestävät vuosittain EU:n luomupalkinnot. Palkinnoilla palkitaan EU:n parhaita ja innovatiivisimpia luomualoja, jotka osaltaan vähentävät maatalouden ja vesiviljelyn ympäristö- ja ilmastovaikutuksia. Lisätietoja eri luokista ja palkinnoista sekä hakumenettelyistä on saatavilla EU:n luomupalkinnot -sivulla.