Ekosysteemipalvelut rannikkoalueiden ja meriluonnonvarojen hoidon tukemiseksi, esimerkki Adrianmerestä (keskinen Välimeri)

Ekosysteemipalvelujen arviointia pidetään yhä useammin perusmittarina, joka kattaa sosiaaliset, ekologiset ja taloudelliset näkökohdat. Alueellisesti eksplisiittisissä ES-arvioinneissa voidaan integroida ja standardoida erityyppisiä tietoja, jotta ne olisivat vertailukelpoisia. Tässä yhteydessä tehtiin useita rannikko- ja merialueita koskeva ES-arviointi pohjoisella keskisellä Adrianmerellä, jossa otettiin huomioon seitsemän arviointiperustetta. On mitattu kaksi kulttuurista (matkailu ja huviveneily), kaksi sääntelyä (hiilen sitominen ja rannikoiden eroosion ehkäisypotentiaali) ja kolme varausta (simpukoiden vesiviljely, teollinen kalastus). Niiden välistä alueellista (erimielisyyttä) on mitattu, jotta voidaan viitata ekosysteemien kestävään käyttöön ihmisessä ES:n kapasiteetin ja virtauksen käsitteellistämisen avulla. Tulokset osoittavat, että kapasiteetit ovat alueellisesti yksimielisiä, kun taas eri virtojen analyysistä ja kapasiteetti-virtaustaseesta saatiin vastakkaisia tuloksia. ES-esiintymien (virta) tosiasiallinen käyttö voi ylittää ekosysteemien kyvyn tuottaa niitä (kapasiteettia) Adrianmeren ES-joukkoa heikentävästi. Usean kapasiteetin ja virtauksen välisen suhteen analyysi paljasti maantieteellisen rakenteen ja alueet, joilla on korkea, keskitasoinen ja heikko kyky tarjota Eurooppa-kouluja koko tutkimusalueella. Näistä tiedoista voi olla hyötyä meristrategiapuitedirektiivin yhteydessä ja merten aluesuunnittelun täytäntöönpanossa pohjoisella keskisellä Adrianmerellä.