Kalastukseen, vesiviljelyyn ja maatalouteen liittyvät kestävyyshaasteet ja kompromissit

Kalastus- ja vesiviljelyala edistää ratkaisevalla tavalla maailmanlaajuista elintarviketurvaa, ravitsemusta ja toimeentuloa. YK:n kestävän kehityksen tavoitteissa erotetaan kuitenkin toisistaan meren ja maan elintarviketuotannon alat ja ekosysteemit. Jotta kalan kasvavaan maailmanlaajuiseen kysyntään voidaan vastata kestävällä tavalla, on tunnustettava tavoitteiden väliset yhteydet kalastus-, vesiviljely- ja maatalousaloilla ja niiden välillä ja käsiteltävä niitä yhdessä niiden muuttuvan luonteen kanssa. Tässä yhteydessä arvioidaan ja tuodaan esiin kalastuksesta riippuvaisten maiden kehityshaasteita analysoimalla elintarvikkeisiin, biologiseen monimuotoisuuteen ja ilmastonmuutokseen keskittyvien tavoitteiden välistä vuorovaikutusta ja kompromisseja. Tilintarkastustuomioistuin osoittaa, että jotkin maat kohtaavat todennäköisesti kaksinkertaisia ongelmia kalastuksen ja maatalouden alalla ilmastonmuutoksen vuoksi. Näiden riskien lieventämisstrategiat ovat kontekstisidonnaisia, ja niissä on puututtava suoraan kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyviin kompromisseihin, kuten biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseen ja köyhyyden vähentämiseen. Maat, joiden sopeutumiskyky on alhainen mutta elintarvikkeiden kysyntä kasvaa, tarvitsevat enemmän tukea ja valmiuksien kehittämistä, jotta voidaan siirtyä kohti kompromissien yhteensovittamista. Tarvittavat toimet ovat kontekstisidonnaisia, ja niihin kuuluvat tehokas hallinto, parempi hoito ja suojelu, kaupan yhteiskunnallisten ja ympäristöhyötyjen maksimointi, jakelun tasapuolisuuden parantaminen ja innovointi elintarviketuotannossa, mukaan lukien vähän tuotantopanoksia käyttävän ja vaikutuksiltaan vähäisen vesiviljelyn jatkuva kehittäminen.