Simpukoiden viljelyn tuotantokapasiteetti ja vuorovaikutus ravintoverkkojen kanssa mesotrofisessa ympäristössä

Vähätrofinen vesiviljely, kuten simpukkaviljely, tarjoaa lupaavia väyliä kestävien kalojen ja äyriäisten toimittamiseen. Vaikka simpukkaviljelyä harjoitetaan yleensä erittäin tuottavilla rannikkoalueilla, jotka jo tukevat monia ihmisen toimia ja kärsivät ympäristöpaineista, numeeriset välineet tarjoavat lupaavan väylän tutkia ja arvioida biomassan tuotantopotentiaalia ja siihen liittyviä ekosysteemivaikutuksia teollisuuden kehittämiseksi ja uusien hyödyntämispaikkojen kartoittamiseksi. Tässä tutkimuksessa yhdistettiin ekofysiologinen malli, dynaaminen energiabudjettiteoria (DEB), ekosysteemimalliin (NORWECOM.E2E), jolla simuloidaan sinisimpukan Mytilus spp. viljelytuotantoa ja vaikutuksia, jotka perustuvat Länsi-Norjan mesotrofian Hardangerfjordin ravintoverkkoon. Tilintarkastustuomioistuin testasi useita karjankasvatuksen intensiteettitasoja ja arvioi kahta tuotantotarkoitusta: aquafeed and human consumption. Tulosten mukaan Hardangerfjord voisi harjoittaa laajamittaista simpukkaviljelyä molempia tarkoituksia varten. Suurilla hyödyntämisjärjestelmillä oli kuitenkin haitallisia vaikutuksia simpukoiden yksilölliseen kasvuun (39 prosenttia vähemmän märkäpainoa kahden vuoden jälkeen) ja erityisesti sekundaarituotantoon (33 prosentin vähennys yhden vuoden jälkeen) akuutin trofiakilpailun vuoksi. Simulaatiot osoittivat, että akvaarioiden lyhyet tuotantosyklit olivat tehokkaampia alkutuotannon hyödyntämisessä, koska nuorilla ja pienillä simpukoilla on pienemmät ylläpito- ja lisääntymiskustannukset. Lohiviljelmien liuenneilla ravinnepanoksilla oli vähäinen vaikutus alkutuotantoon (&2 %). Lohikalojen ja simpukoiden viljely voi kuitenkin kilpailla paikoista, joilla on parhaat tuotantomahdollisuudet.