Tulokaslajien ja paikallisesti esiintymättömien lajien käytöstä vesiviljelyssä 11 päivänä kesäkuuta 2007 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 708/2007 (https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=CELEX%3A32007R0708&…) säädetään puitteista vesiympäristön suojelemiseksi tällaisten lajien viljelyyn liittyviltä riskeiltä. Sillä säännellään niiden siirtoja EU:ssa siten, että se kattaa kaikki vesiympäristön lajit ja tuotantotyypit, ja suljettuja vesiviljelylaitoksia koskevat erityissäännöt sekä liitteessä IV lueteltuja lajeja koskevat poikkeukset.

Vesiviljelyalan toimijoiden on haettava lupaa tulokaslajin tuomiseksi tai paikallisesti esiintymättömän lajin siirtämiseksi EU:n jäsenvaltion asianomaiselta hallintoelimeltä (”toimivaltainen viranomainen”). Hakijan on toimitettava asiakirja-aineisto liitteessä I esitettyjen ohjeellisten ohjeiden mukaisesti. Neuvoa-antava komitea arvioi, sisältääkö hakemus kaikki tarvittavat tiedot, ja vahvistaa hakemuksen hyväksyttävyyden ja mahdolliset riskit. Tämän jälkeen komitea toimittaa lausuntonsa toimivaltaiselle viranomaiselle, joka päättää luvan myöntämisestä tai epäämisestä vahvistetun menettelyn mukaisesti.

Aquaponics on innovatiivinen vesiviljelyn tuotantojärjestelmä, jossa yhdistetään kalojen tuotanto kiertovesijärjestelmissä (RAS) ja kasvintuotanto hydroponikoilla (kasvinviljelytekniikka ilman maaperää) yhdessä tuotantojärjestelmässä. Se on kestävä ja tehokas viljelymenetelmä, joka poistaa maaperän tarpeen ja säästää vettä.

Tällä tekniikalla on monia etuja:

Se voi sijaita maaseutualueilla mutta myös kaupunki- ja puolikaupunkiympäristöissä, mukaan lukien kaupunkirakennukset (esim. katon yläpinnat) ja teollisuusalueet (esim. käyttämättömät alueet), mikä antaa EU:n alueille omavaraisuuden, kun ne tarjoavat asukkailleen työpaikkoja sekä tuoreita vihanneksia, kalaa ja hedelmiä. Tämä strateginen sijoittaminen vähentää maanhankintakustannuksia ja tarjoaa vesiviljelylle tilaa kalantuotantoon lähempänä kaupunkialueita, mikä vähentää kuljetuskustannuksia ja pienentää tuotannon kokonaishiilijalanjälkeä.

Se on ekologisesti vastuullinen suljettu järjestelmä, jossa ei käytetä kemiallisia lannoitteita, koska se on itseään ylläpitävä järjestelmä. Kalatankkien vesi kierrätetään suodattimien kautta kasvikasvustoon ja sen jälkeen takaisin kalatankkeihin. Kalat ja kasvit kehittyvät symbioottisessa suhteessa, jossa laitokset puhdistavat kalajätettä ja kalat syöttävät ravinteita kasveihin.

Se ei edellytä torjunta-aineiden käyttöä.

Näin vältetään kausiluonteisuuden rajoitteet, koska kasveja ja kaloja voidaan viljellä ympäri vuoden vuoden kaudesta ja sääoloista riippumatta.

Akvaponiikan täytäntöönpanoon ja kehittämiseen liittyviä haasteita ovat muun muassa seuraavat:

Suuret alkukustannukset: akvaponiikkajärjestelmän perustaminen voi olla kallista, koska tarvitaan erikoislaitteita, kuten säiliöitä, pumppuja ja suodatusjärjestelmiä, sekä korkeita energiavaatimuksia.

Tekninen asiantuntemus: se edellyttää kalojen ja kasvien veden laadun päivittäistä ylläpitoa ja jatkuvaa testausta sekä tietämystä kalanviljelystä ja hydroponnisista järjestelmistä. Kalojen ja kasvien tarpeiden tasapainottaminen voi olla monimutkaista ja edellyttää jatkuvaa oppimista ja sopeutumista.

Kaikki kasvit ja kalat eivät menesty vesialueilla: tekniikka ei sovellu kaikille viljelykasveille, ja sitä voidaan käyttää rajallisella kasvi- ja kalalajikkeella.

Kannattavuus: tällä hetkellä on ongelmia, jotka liittyvät vihannesten laajamittaiseen tuotantoon kannattavaan hintaan.