UKK

Tulokaslajien ja paikallisesti esiintymättömien lajien käytöstä vesiviljelyssä 11 päivänä kesäkuuta 2007 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 708/2007 (https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=CELEX%3A32007R0708&…) säädetään puitteista vesiympäristön suojelemiseksi tällaisten lajien viljelyyn liittyviltä riskeiltä. Sillä säännellään niiden siirtoja EU:ssa siten, että se kattaa kaikki vesiympäristön lajit ja tuotantotyypit, ja suljettuja vesiviljelylaitoksia koskevat erityissäännöt sekä liitteessä IV lueteltuja lajeja koskevat poikkeukset.

Vesiviljelyalan toimijoiden on haettava lupaa tulokaslajin tuomiseksi tai paikallisesti esiintymättömän lajin siirtämiseksi EU:n jäsenvaltion asianomaiselta hallintoelimeltä (”toimivaltainen viranomainen”). Hakijan on toimitettava asiakirja-aineisto liitteessä I esitettyjen ohjeellisten ohjeiden mukaisesti. Neuvoa-antava komitea arvioi, sisältääkö hakemus kaikki tarvittavat tiedot, ja vahvistaa hakemuksen hyväksyttävyyden ja mahdolliset riskit. Tämän jälkeen komitea toimittaa lausuntonsa toimivaltaiselle viranomaiselle, joka päättää luvan myöntämisestä tai epäämisestä vahvistetun menettelyn mukaisesti.

Aquaponics on innovatiivinen vesiviljelyn tuotantojärjestelmä, jossa yhdistetään kalojen tuotanto kiertovesijärjestelmissä (RAS) ja kasvintuotanto hydroponikoilla (kasvinviljelytekniikka ilman maaperää) yhdessä tuotantojärjestelmässä. Se on kestävä ja tehokas viljelymenetelmä, joka poistaa maaperän tarpeen ja säästää vettä.

Tällä tekniikalla on monia etuja:

Se voi sijaita maaseutualueilla mutta myös kaupunki- ja puolikaupunkiympäristöissä, mukaan lukien kaupunkirakennukset (esim. katon yläpinnat) ja teollisuusalueet (esim. käyttämättömät alueet), mikä antaa EU:n alueille omavaraisuuden, kun ne tarjoavat asukkailleen työpaikkoja sekä tuoreita vihanneksia, kalaa ja hedelmiä. Tämä strateginen sijoittaminen vähentää maanhankintakustannuksia ja tarjoaa vesiviljelylle tilaa kalantuotantoon lähempänä kaupunkialueita, mikä vähentää kuljetuskustannuksia ja pienentää tuotannon kokonaishiilijalanjälkeä.

Se on ekologisesti vastuullinen suljettu järjestelmä, jossa ei käytetä kemiallisia lannoitteita, koska se on itseään ylläpitävä järjestelmä. Kalatankkien vesi kierrätetään suodattimien kautta kasvikasvustoon ja sen jälkeen takaisin kalatankkeihin. Kalat ja kasvit kehittyvät symbioottisessa suhteessa, jossa laitokset puhdistavat kalajätettä ja kalat syöttävät ravinteita kasveihin.

Se ei edellytä torjunta-aineiden käyttöä.

Näin vältetään kausiluonteisuuden rajoitteet, koska kasveja ja kaloja voidaan viljellä ympäri vuoden vuoden kaudesta ja sääoloista riippumatta.

Akvaponiikan täytäntöönpanoon ja kehittämiseen liittyviä haasteita ovat muun muassa seuraavat:

Suuret alkukustannukset: akvaponiikkajärjestelmän perustaminen voi olla kallista, koska tarvitaan erikoislaitteita, kuten säiliöitä, pumppuja ja suodatusjärjestelmiä, sekä korkeita energiavaatimuksia.

Tekninen asiantuntemus: se edellyttää kalojen ja kasvien veden laadun päivittäistä ylläpitoa ja jatkuvaa testausta sekä tietämystä kalanviljelystä ja hydroponnisista järjestelmistä. Kalojen ja kasvien tarpeiden tasapainottaminen voi olla monimutkaista ja edellyttää jatkuvaa oppimista ja sopeutumista.

Kaikki kasvit ja kalat eivät menesty vesialueilla: tekniikka ei sovellu kaikille viljelykasveille, ja sitä voidaan käyttää rajallisella kasvi- ja kalalajikkeella.

Kannattavuus: tällä hetkellä on ongelmia, jotka liittyvät vihannesten laajamittaiseen tuotantoon kannattavaan hintaan.

BFT on innovatiivinen vesiviljelyyn perustuva lähestymistapa, joka parantaa kestävyyttä ja tuotannon tehokkuutta edistämällä mikrobiyhteisön muodostumista runsaasti ravinteita sisältävässä vedessä. Tämä bioflokkiyhteisö koostuu hyödyllisistä mikro-organismeista, jotka muuntavat kuluttamattoman rehun ravitsevaksi biomassaksi ja toimivat viljellyn kalan ja katkarapujen lisäravinnonlähteenä. BFT parantaa merkittävästi veden laatua vakauttamalla haitallisia typpiyhdisteitä, mikä edistää yleistä terveyttä ja vähentää vesieliöiden stressiä. Tällä luonnollisella suodatusprosessilla minimoidaan taudin puhkeaminen. Lisäksi teknologia parantaa kasvu- ja eloonjäämisastetta, mikä lisää viljelijöiden satoja ja kannattavuutta.

Tämän teknologian skaalautuvuudessa on edelleen merkittäviä ongelmia, kuten

Tekninen hallinta edellyttää tarkkaa ymmärrystä mikrobiekologiasta ja veden laatuparametrien, kuten pH:n, liuenneen hapen ja ravinnepitoisuuden jatkuvaa seurantaa.

Toinen merkittävä haaste on riski patogeenien kehittymisestä, joka johtuu epäasianmukaisesta järjestelmänhallinnasta, joka voi johtaa epätasapainoon mikrobiyhteisössä ja tautien puhkeamiseen.

Lisäksi bioflokkijärjestelmän perustamiseen liittyvät alkuvaiheen perustamiskustannukset voivat olla merkittäviä, mikä saattaa estää pienviljelijöitä.

BFT:n eduista huolimatta sitä toteutetaan kaupallisessa mittakaavassa vain muutamissa paikoissa Euroopassa, kuten katkarapujen (Litopenaeus vannamei) viljely BFT-järjestelmissä Kastilia ja Leónissa Espanjassa. Tutkimuksen osalta voidaan todeta, että eri maista, kuten Belgiasta (Ghentin yliopisto), tulevat eurooppalaiset tutkijat ovat menestyksekkäästi perustaneet BFT:n viljelyn tilapialta Israeliin.

BFT-järjestelmien viimeaikaisessa kehityksessä on keskitytty mikrobiyhteisöjen dynamiikan optimointiin rehun muuntoasteen ja kasvukyvyn parantamiseksi. Ilmastusjärjestelmiin liittyvät innovaatiot, veden laatuparametrien reaaliaikainen seuranta ja erilaisten hiililähteiden (kuten melassin tai tärkkelyksen) käyttö ovat parantaneet merkittävästi bioflokkijärjestelmien häiriönsietokykyä ja tuottavuutta. Lisäksi lisärehuna käytettävän bioflokin terveyshyötyjä koskeva tutkimus on osoittanut, että viljeltyjen lajien immuunivaste on parantunut, mikä on johtanut parempaan kasvuun ja eloonjäämisasteeseen.

Toimet käytäntöjen yhdenmukaistamiseksi ja parhaiden hoitoohjeiden laatimiseksi ovat olennaisen tärkeitä bioflokkiteknologian hyötyjen maksimoimiseksi vesiviljelyssä. Tämä ympäristöystävällinen käytäntö tarjoaa arvokkaita käyttötarkoituksia, kuten vesieläinten rehu, ja se voi korvata äyriäisten ruokavaliossa olevat perinteiset kalan ainesosat.

Matalan trofian vesiviljelyssä keskitytään sellaisten lajien tuotantoon, joiden ravintoverkko on pienempi. LTA koostuu ilman rehua tapahtuvasta vesiviljelystä, johon kuuluvat simpukat (esim. simpukat, osterit ja simpukat), detritivores (esim. merikurkut), merilevät mutta myös yrttikalat (esim. karpit). Pitkäaikaiset sopimukset ovat kestävän vesiviljelyn periaatteiden mukaisia, koska niillä vähennetään riippuvuutta rajallisista resursseista ja minimoidaan ympäristöjalanjälki.

Matalan trofian vesiviljelyn hyödyt ovat seuraavat:

1. Vähäisempi energiapanos: Pitkäaikaisessa sopimuksessa keskitytään lajeihin, jotka ovat alhaisemmat elintarvikeketjussa ja jotka edellyttävät vähemmän energiaa kuin karjaa syövät lajit. Tämä tehostaa resurssien käyttöä.
2. Vesiekosysteemien parantaminen: LTA (erityisesti suodatusrehut ja merilevien viljely) voi sitoa ylimääräistä typpeä, fosforia ja hiiltä, mikä lieventää rehevöitymisen ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia. LTA-käytännöt voivat myös parantaa veden laatua (esim. simpukoiden, ostereiden ja simpukoiden viljely) suodattamalla ja merenpohjalla (esim. simpukoiden ja merikurkkujen viljely) viljeltyjen lajien liikkeellä hiekassa.
3. Hajautus: LTA laajentaa niiden lajien valikoimaa, joita voidaan viljellä kestävällä tavalla, mikä edistää EU:n vesiviljelyalan monipuolistamista.
4. Korkean lisäarvon tuotekehityspotentiaali: kuten ASTRAL-hankkeessa korostetaan, pitkäaikaiset teknologiat voivat tarjota raaka-aineita elintarvikkeiden, rehujen, kosmetiikan, lääkkeiden, biomuovien ja muiden arvokkaiden tuotteiden tuotantoon.

Matalan trofian vesiviljelyn haasteet ovat seuraavat:

1. Kysyntä markkinoilla ja kuluttajien hyväksyntä: LTA-tuotteiden (esim. merilevien) kysyntä kuluttajien keskuudessa voi olla pienempi kuin muiden lajien kysyntä tietyillä alueilla1. Esimerkiksi EU:n vesiviljelykampanjan ja EU:n leväaloitteen avulla pyritään lisäämään tietoisuutta näistä tuotteista ja lisäämään niiden hyväksyntää.
2. Sääntelyjärjestelyt: pitkäaikaisia sopimuksia koskevat sääntelykehykset voivat olla vähemmän kehittyneitä kuin perinteisen vesiviljelyn sääntelypuitteet, mikä saattaa aiheuttaa epävarmuutta sijoittajille ja toimijoille (ks. usein kysyttyä IMTA-ohjelmasta).
3. Riippuvuus ympäristöolosuhteista: LTA, erityisesti avovedessä, voi olla altis ympäristöolosuhteiden muutoksille, kuten lämpötilalle, suolapitoisuudelle ja ravinteiden saatavuudelle. Äärimmäiset sääilmiöt voivat myös aiheuttaa riskin.

On tärkeää huomata, että LTA:n hyödyt ja haasteet voivat vaihdella viljellyn lajin, tilan sijainnin, tuotantojärjestelmän ja käytettyjen erityisten hoitokäytäntöjen mukaan.

Pitkäaikaisten ja runsastroofisten lajien tuotantoa (esim. lihaa syövien lajien tuotanto) voidaan yhdistää, jotta voidaan mahdollisesti tuottaa myönteisiä ympäristöhyötyjä, kuten ravinteidenottoa ja hiilen sitomista. Yhdistetty monitrofinen vesiviljely (IMTA) on yksi periaatteista, joihin yhdistetty monitrofinen vesiviljely (IMTA) perustuu.

Kestävämpää ja kilpailukykyisempää vesiviljelyalaa koskevissa strategisissa suuntaviivoissa vuosiksi 2021–2030 korostetaan, että on tärkeää monipuolistaa lajeja, joiden trofiataso on alhaisempi.

EU:n leväaloitteella pyritään tukemaan EU:n leväalaa, myös merilevän vesiviljelyä, parantamalla hallintoa, kehittämällä liiketoiminnan tukimekanismeja, lisäämällä EU:n levätietoutta ja -hyväksyntää sekä parantamalla leviä koskevaa tietämystä, tutkimusta ja dataa sekä edistämällä innovointia.

Vesiviljelyalan neuvoa-antava komitea (AAC) julkaisi lokakuussa 2024 tämäntyyppistä vesiviljelyä koskevan suosituksen, joka on saatavilla osoitteessa https://aac-europe.org/en/publication/aac-recommendation-on-promoting-l…

Euroopan unioni (EU) on rahoittanut useita pitkäaikaiseen lentotoimintaan liittyviä tutkimushankkeita, joiden tavoitteena on edistää vesiviljelyn kestävyyttä ja kilpailukykyä alueella. Esimerkiksi AquaVitae (https://aquavitaeproject.eu/ ), ASTRAL (https://www.astral-project.eu/) ja ULTFARMS (я) ovat huomionarvoisia, koska ne edistävät myös pitkäaikaisten ja kestävien vesiviljelykäytäntöjen edistämistä.

ULTFARMS on uraauurtava Horisontti Eurooppa -ohjelman valtamerimissiohanke, jossa on visio LTA-järjestelmien mullistamisesta. Sen tehtävänä on optimoida pitkäaikaisten kuljetusten tuotanto haastavissa offshore-olosuhteissa ja alhaisen asiakaskunnan ympäristöissä. Integroimalla innovatiivisia teknisiä, ekologisia ja biologisia prosesseja ULTFARMS-ohjelmalla pyritään luomaan Pohjanmerellä ja Itämerellä sijaitseville merituulipuistoille kannattava, kestävä ja ekologisesti kestävä tuotantoketju matalan trofian lajien (merilevät ja nilviäiset) tuotantoketjuksi.