DNA-analyysi kalastuksen ja vesiviljelyn seuraamiseksi: Liian kallista?

DNA-analyysistä saatu näyttö on yleistä ihmisen rikostutkinnassa, ja vaikka sitä käytetään yhä enemmän luonnonvaraisiin eläimiin ja kasveihin liittyvässä rikollisuudessa, sen soveltaminen kalastuksen ja vesiviljelyn valvonta- ja täytäntöönpanotoimiin on tähän mennessä ollut vain satunnaista. Nykyaikaisilla DNA-analyysivälineillä voidaan puuttua monenlaisiin vaatimusten noudattamiseen liittyviin kysymyksiin, lajien tunnistamiseen, kalatuotteiden väärään merkintään, saaliiden alkuperän määrittämiseen ja vesiviljelyn alkuperän määrittämiseen. Tällaisilla hakemuksilla voidaan varmistaa jäljitettävyys kalatuotteiden toimitusketjussa ja torjua kuluttajapetoksia sekä laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta. DNA-analyysiä ei kuitenkaan vielä käytetä rutiininomaisesti kalastus- ja vesiviljelylainsäädännön noudattamista koskevissa tutkimuksissa. Yksi mahdollinen syy tähän on se, että DNA-analyysitekniikoita on voitu pitää liian kalliina. Kustannukset ovat kuitenkin pienentyneet viime vuosikymmenen aikana, minkä vuoksi on arvioitava objektiivisesti, muodostavatko DNA-analyysitekniikoiden rutiininomaiseen käyttöön kalastuksen ja vesiviljelyn valvonta- ja täytäntöönpanotoimissa liittyvät kustannukset esteen. Useiden viimeaikaisten, DNA-analyysin sisältävien kalastus- ja vesiviljelyalan vaatimustenmukaisuutta koskevien tutkimusten perusteella tilintarkastustuomioistuimen tulokset osoittavat, että geneettisen analyysin käyttö oli perusteltua ja hyödyllistä kaikissa tutkituissa tapauksissa. Näin ollen tilintarkastustuomioistuin toteaa, että DNA-analyysiin liittyvät kustannukset eivät estä DNA-analyysitekniikoiden rutiininomaista käyttöönottoa kalastus- ja vesiviljelyalan vaatimustenmukaisuustutkimuksissa. Näin ollen valvonta- ja täytäntöönpanoviranomaisia olisi kannustettava käyttämään tällaisia tekniikoita rutiininomaisesti.