Eväkalojen genomin muokkaus: Nykytilanne ja vaikutukset kestävyyteen

Uudet genominmuokkaustekniikat mahdollistavat vesiviljelykannan tehokkaan ja kohdennetun parantamisen, ja ne voivat olla ratkaisu tauteihin ja ympäristövaikutuksiin liittyviin haasteisiin. Tässä uudelleentarkastelussa on hyödynnetty uusinta tutkimusta, joka koskee vesiviljelyyn tarkoitettujen eväkalalajien genomin muokkausta, ja siinä on tarkasteltu teknologian kehitystä ja soveltamisalaa. Genomin editointia on useimmiten käytetty Niilin tilapialla (Oreochromis niloticus Linnaeus), jonka jälkeen tuli merilohi (Salmo salar Linnaeus). Yli puolessa tutkimuksista on keskitytty kehittämään ratkaisuja vesiviljelyyn liittyviin haasteisiin, kun taas loput voidaan luonnehtia kalan genetiikkaa/fysiologiaa tai teknologian kehittämistä koskevaksi perustutkimukseksi. Tärkeimpiä tutkittuja ominaisuuksia ovat lisääntyminen ja kehitys, kasvu, pigmentaatio, tautien vastustuskyky, trans-GFP:n käyttö ja omega-3-aineenvaihduntatutkimus. Tunnistettujen lajien ja niiden kaupallisen merkityksen välillä on tietty korrelaatio, mikä osoittaa, että useimmilla tutkimuksilla on merkitystä nykyisten vesiviljelyhaasteiden kannalta. Tutkimuksen maantieteellisen alkuperän tarkastelussa eturintamassa on ollut Kiina (29 julkaisua), jonka jälkeen tulevat Yhdysvallat (9) ja Norja (7). Tutkimus ei näytä riippuvan asianomaisten maiden sääntelyolosuhteista vaan ainoastaan genomin muokkausteknologian tarkoituksesta ja tavoitteista. Joitakin tutkimuksissa yksilöityjä teknisiä esteitä esitellään yhdessä niiden ratkaisujen kanssa, joilla voidaan poistaa nämä muut kuin tavoitevaikutukset, esstraaligenomin päällekkäisyys ja mosaiikkisuus F0:ssa. Yksi käyttötavoitteista on edistää kestävämpää vesiviljelyä, jossa merkittävimmät kysymykset ovat ratkaisuja, joilla minimoidaan vaikutukset biologiseen monimuotoisuuteen.