Tulevaisuus on nyt: merivesiviljely antroposeenissa

Vesiviljely tuottaa nyt enemmän kalaa ja äyriäisiä kuin luonnonvarainen pyyntikalastus, ja tämän tuotannon odotetaan vähintään kaksinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä. Meren vesiviljelyn osuus maailman tuotannosta on lähes puolet, ja se auttaa ruokkimaan kasvavaa ihmiskuntaa kestävällä tavalla. Ilmastonmuutos asettaa kuitenkin epäilemättä haasteen meriviljelyn tulevalle kasvulle. Lämpötilan nousu ja merenpinnan nousu, sademäärien muutokset, jäätiköiden sulamisen raikastuminen, valtamerten tuottavuuden ja kiertomallien muutokset, äärimmäisten sääolojen lisääntyminen, rehevöityminen ja valtamerten happamoituminen ovat kaikki stressitekijöitä, jotka vaikuttavat meriviljelyyn. Tämän artiklan tavoitteena oli koota yhteen panokset meriviljelyn ilmastonmuutokseen kohdistuvien mahdollisten vaikutusten, siihen sopeutumisen ja sen hillitsemisstrategioiden laajaan aiheeseen. Tässä yhteydessä esitellään 14 asiakirjaa, joissa käsitellään erilaisia lähestymistapoja, kuten kokeiluja, mallintamista, meta-analyysia ja uudelleentarkastelua, sekä biologian, ekologian, taloustieteen ja insinööritieteiden kaltaisia tieteenaloja. Näissä artikkeleissa keskitytään ilmastonmuutokseen liittyvien stressitekijöiden vaikutuksiin itse vesiviljelypotentiaaliin ja siitä johtuvaan ekologiseen vuorovaikutukseen (esim. loiset ja saalistus), lajien fenotyyppiseen muovisuuteen ja sopeutumismahdollisuuksiin sekä toimenpiteisiin, joilla lievennetään ilmastonmuutoksen vaikutuksia vesiviljelyyn ja päinvastoin. Tämän vuoksi vesiviljelyalan sopeutuminen edellyttää lajien levinneisyyden luonnonmaantieteellisten muutosten ennakointia, niiden sopeutumis- ja valikoivan lisääntymispotentiaalin määrittämistä resistenssin tai ilmastosta johtuvien stressitekijöiden sietokyvyn vuoksi sekä ekosysteemien sietokyvyn edistämistä säilyttämisen, ennallistamisen tai kunnostamisen avulla. Vapaaehtoisesti tai voimakeinoin vesiviljely edistää huomisen vähähiilistä taloutta. Vesiviljelyssä on siirryttävä uuteen malliin, jossa hiilijalanjälki ja tuotteiden elinkaarianalyysi ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin taloudellinen kannattavuus.