Jalostusesteiden poistaminen viljellyn merilohen linssinkestävyyden parantamiseksi: Tapaustutkimus Norjasta

Lice on lohen vesiviljelyalalla jatkuva ja merkittävä ongelma, jolla on vakavia ympäristövaikutuksia ja joka vähentää lohiteollisuuden kasvupotentiaalia ja tuloja. Tässä artikkelissa käsitellään sitä, onko jalostuksessa hyödyntämätöntä potentiaalia parantaa merilohen vastustuskykyä. Tätä varten tarkastellaan kolmea tekijää, jotka voivat vaikuttaa jalostustilaan laceresistenssin vuoksi, käyttäen asiakirja-analyysia ja keskeisten toimijoiden haastatteluja. Ensinnäkin datastamme käy ilmi, että markkinapohjaiset tekijät tuskin stimuloivat tämäntyyppistä jalostusta, koska linssiresistenssin lisääntymisestä saatava hyöty on pääasiassa julkinen hyödyke ja koska linssiresistenssin monigeenisuus ei mahdollista patentointia tehokkaana välineenä, jolla voidaan turvata yksityiset hyödykkeet tai yksityistää geneettisen parantamisen hyödyt. Toiseksi geenimuokkausteknologioiden sääntely on käynnissä ja lisää riskiä investoinneista valikoivaan jalostukseen, jolla voitaisiin vastata linssiresistenssin monigeenisiin haasteisiin. Lisäksi asiaan liittyvän innovoinnin edistämiseen tarkoitettuja poliittisia välineitä on sovellettu avokätisesti muuntyyppisiin innovaatioihin, jotta ongelmaan voidaan puuttua. Esimerkiksi uudet poistotekniikat ovat lisänneet hoitoja ja lisänneet stressiä ja kuolleisuutta viime vuosina. Mikään näistä ei kuitenkaan ole kohdistunut lohen limaongelman merkittävimpiin perimmäisiin syihin (esim. suuret monokulttuurit tai herkät kalat) eikä lisääntymistoimijat ole hyödyntäneet niitä. Sosiaalisesti ja ympäristön kannalta katsottuna tämä voisi paradoksaalisesti lisätä kalojen kysyntää, sillä ne kestävät paremmin ankaria poistamiskäsittelyjä kuin kestävämmät kalat.