Haitalliset leväkukinnot ja niiden vaikutukset Pohjois-Euroopan rannikkovesillä

Haitalliset leväkukinnot ovat toistuvia ilmiöitä Pohjois-Euroopassa Itämeren rannikoilla, Kattegat-Skagerrakissa, itäisellä Pohjanmerellä, Norjanmerellä ja Barentsinmerellä. Nämä hoitolaitokset ovat aiheuttaneet vesiviljelyalalle ajoittain valtavia tappioita ja vaikuttaneet kroonisesti sosioekonomisiin etuihin monin tavoin. Tämä tilannekatsaus antaa yleiskatsauksen HAB:n historiallisiin tapahtumiin, ja siinä esitetään yhteenveto haitallisten levätapahtumien tietokantaan tehdyistä raporteista vuodesta 1986 vuoden 2019 loppuun sekä pitkän aikavälin seurantaohjelmissa tehdyistä havainnoista, jotka koskevat mahdollisesti haitallista kasviplanktonia ja simpukoiden kasvitoksiineja. Alueen kalakuolleisuutta aiheuttaviin suuriin HAB-taksoneihin kuuluvat prymnesiofyytti Chrysochromulinalybeaterin kukkia Pohjois-Norjassa vuosina 1991 ja 2019, mikä aiheutti valtavia taloudellisia tappioita kalanviljelijöille. Prymesiofyytti Prymnesium polylepis (syn. Chrysochromulina polylepis) Kattegat-Skagerrakissa vuonna 1988 oli ekosysteemiä häiritsevä. Prymnesiophyte Phaeocystis spp. -lajin kukkien kukkiminen on aiheuttanut vaahtoa lounaisilla Pohjanmeren ja Vattimeren rannikoilla, ja simpukoiden kuolleisuus on ollut yhteydessä niiden esiintymiseen. Eteläisen Pohjanmeren jokisuistovesissä on havaittu HAB-tapahtumiin liittyvää simpukkakuolevuutta. Pseudochattonella-suvun diktokofyyttien ensimmäinen kuollut havaittiin vuonna 1998, ja sen jälkeen tällaisia kukkia on havaittu keväällä korkeissa solutiheyksissä, jotka ovat aiheuttaneet kalakuolleisuutta muutaman vuoden ajan. Dinoflagellates, pääasiassa Dinophysis spp., tuottaa ajoittain sinisimpukoissa (Diarrhetic Shellfish Toxins (DST)) pitoisuuksia, jotka ylittävät lakisääteiset rajat Norjan, Tanskan ja Ruotsin länsirannikolla. Simpukoiden DPV-tasot ovat laskeneet Ruotsin ja Norjan Skagerrakin rannikoilla keskimäärin vuodesta 2006, jolloin D. acutan solujen runsaus on vähentynyt. Dinoflagellaateista Alexandrium-lajit ovat alueen suurin paralyyttisten simpukkatoksiinien (PST) lähde. Lakisääteiset tasot ylittävät PST-pitoisuudet olivat harvinaisia Skagerrakissa ja Kattegatissa kolmen dekadaalin tarkastelujakson aikana, mutta Alexandriumin lepäävien kystien toistuvat ja usein runsaat löydökset pintasedimenttimissä viittaavat suureen mahdolliseen kukkiriskiin. Usein sääntelyrajat ylittävät PST-tasot Norjan länsirannikolla ovat yhteydessä A. catenellaan (ribotyyppiryhmä 1) pääasiallisena toksiinin tuottajana. Muut Alexandrium-lajit, kuten A. ostenfeldii ja A. minutum, pystyvät tuottamaan PST:tä joidenkin kantojen joukossa, mutta ne eivät yleensä liity PSP-tapahtumiin alueella. Ichthyotoksiinigoniodominin (GD) tuottajan A. pseudogonyaulaxin solujen runsaus on kasvanut Skagerrakissa ja Katttegatissa vuodesta 2010, ja se voi muodostaa uuden uhan. Dinoflagellate Azadinium spp. on yksiselitteisesti yhdistetty atsaspirasiditoksiineihin (AZT), jotka ovat vastuussa Azaspiracid Shellfish Poisoning (AZP) -kasvintuhoojasta Pohjois-Euroopassa. Näitä toksiineja havaittiin ensimmäisen kerran Norjassa sinisimpukoissa vuonna 2005 ja Ruotsissa sinisimpukoissa (Ostrea edulis ja Crassostrea gigas) vuonna 2018. Tietyt Pseudo-nitzschia-diatomin jäsenet tuottavat neurotoksiinidomoiinihappoa ja analogeja, jotka tunnetaan nimellä Amnesic Shellfish Toxins (AST). Pseudo-nitzschian kukkia esiintyi Pohjanmerellä ja Skagerrakissa ja Kattegatissa, mutta simpukoiden AST-tasot ylittivät harvoin lakisääteiset rajat tarkastelujakson aikana. Itämeren kesän syanobakteerikukintat ovat pääasiassa matkailun kannalta huolestuttavia, sillä ne aiheuttavat massiivista uimaveden ja rantojen sumua. Jotkin syanobakteerit tuottavat toksiineja, kuten nodulariinin tuottaja Nodularia spumigena, jotka voivat olla ihmisten terveyteen liittyviä ongelmia ja aiheuttaa satunnaisia koirien kuolemia. Pohjois-Euroopan rannikko- ja hyllyalueet tarjoavat olennaisen tärkeitä kala- ja äyriäispalveluja, sosioekonomista hyvinvointia ja ekosysteemipalveluja. Ihmisen toiminnan aiheuttamien vaikutusten ja ilmastonmuutoksen lisääntyminen luo ympäristöstressejä, jotka aiheuttavat muutoksia luonnonmaantieteessä ja HAB-aineiden voimakkuudessa. HAB:n ja fykotoksiinien jatkuva seuranta ja historiallisten tietokantojen, kuten HAEDATin, toiminta tarjoavat paitsi jatkuvan tilannekatsauksen myös keinon tulkita HAB:iden syitä ja mekanismeja.