Olemassa olevat tiedot Itämeren simpukoiden viljelyyn liittyvistä ympäristövaikutuksista

Simpukoiden viljelyä on ehdotettu toimenpiteeksi rehevöitymisen oireiden vähentämiseksi. Tässä katsauksessa, joka on osa Itämeren sinistä kasvua (BBG) koskevaa hanketta, kootaan yhteen nykyinen tietämys Itämeren simpukkaviljelyn ympäristövaikutuksista. Olemassa olevat tiedot on myös luetteloitu ja standardoitu paikkatietojärjestelmän käyttökelpoiseksi muotoon, joka julkaistaan verkossa Itämeren sinisimpukoiden viljelyn operatiivisen päätöksenteon tukijärjestelmässä (ODS).
Simpukoiden viljelyn suurin myönteinen ympäristövaikutus on se, että ravinteita poistetaan meriekosysteemistä viljeltyjen simpukoiden keräämisen yhteydessä. Kasviplanktonin ja muiden hiukkasten suodattaminen voi vähentää ravinteiden ja kasviplanktonin pitoisuuksia ympäristössä, mikä lisää veden avoimuutta. Paremmat valo-olosuhteet voivat puolestaan edistää pohjaeläimistön kasvua ja lisätä rannikkolajien yleistä rikkautta.
Simpukoiden tehoviljelyllä voi myös olla paikallisia kielteisiä vaikutuksia ympäristöön vesipatsaassa tapahtuvan ravinteiden uusiutumisen ja biokertymien (esim. ulosteiden) sedimentoitumisen vuoksi. Pohjasedimenttien orgaaninen rikastuminen voi johtaa hypoksisiin olosuhteisiin ja ravinteiden vapautumiseen sedimenteistä. Simpukkaviljelmien kokonaisympäristövaikutukset voivat vaihdella laitosalueittain, ja ne voivat muuttua tuotantosyklin aikana. Simpukoiden viljelyn kielteiset vaikutukset voidaan todennäköisesti välttää tai vähentää, jos valitaan paikka, jossa on hyvin happipitoisia sedimenttejä. BBG-hankkeeseen kuuluva simpukkaviljelmien ympäristöseuranta auttaa arvioimaan ympäristövaikutuksia ja tunnistamaan keskeisiä tekijöitä, joiden avulla voidaan optimoida simpukanviljelyn myönteiset ympäristövaikutukset.
Käynnissä olevissa kansallisissa ympäristöseurantaohjelmissa ei havaita simpukanviljelyn suoria ympäristövaikutuksia, elleivät seuranta-asemat sijaitse hyvin lähellä simpukkaviljelylaitoksia. Kansallista seurantaa voidaan käyttää Itämeren ravinnepitoisuuksien pitkän aikavälin ja laajamittaisten muutosten arvioimiseen, ja sitä voidaan käyttää viitteenä simpukkaviljelylaitosten seurannassa, jos käytetään samoja menetelmiä. Vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisia ekologisen tilan kansallisia arviointiperusteita voidaan käyttää arvioitaessa ympäristön tilaa simpukkaviljelyalueella ja valittaessa simpukkapaikkoja. Itämeren simpukoiden viljelyn ympäristövaikutuksia koskevissa tulevissa tutkimuksissa olisi keskityttävä erityisesti sedimentteihin (esim. ravinteet, happitila ja pohjaeläimistö) ja veden läpinäkyvyyteen. Tietoja tarvitaan myös muista veden laatua koskevista muuttujista, jotta saadaan syvällisempi käsitys simpukoiden viljelyn kokonaisvaikutuksesta meriekosysteemiin.