Integroitu monitrofinen vesiviljely (IMTA) on vesiviljelytyyppi, jossa useita eri trofiatasoilta peräisin olevia vesilajeja (esim. kalaa, merilevää, äyriäisiä tai muita selkärangattomia) viljellään lähellä samaa tuotantojärjestelmää tehokkuuden parantamiseksi, jätteiden vähentämiseksi ja ekosysteemipalvelujen, kuten biologisen kunnostamisen, tarjoamiseksi.
Kestävämpää ja kilpailukykyisempää EU:n vesiviljelyä koskevissa strategisissa suuntaviivoissa vuosiksi 2021–2030 edistetään muun muassa ympäristön ja ilmaston kannalta hyödyllisimpiä vesiviljelytyyppejä.
IMTA voi kattaa monia erityyppisiä vesiviljelyjärjestelmiä, kuten maalla sijaitsevia vesiviljelyjärjestelmiä (esim. lammikot) ja verkkokarsinoita (esim. kalanviljelyn yhdistäminen simpukoiden ja merilevien tuotantoon pohjalla ja pohjalla). Tavoitteena on kuitenkin aina lisätä ympäristön kestävyyttä, talouden vakautta ja yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä kokonaisvaltaisten ja kiertotalouteen perustuvien lähestymistapojen puitteissa.
IMTA-järjestelmät parantavat vesiviljelyn kestävyyttä jäljittämällä luonnollisia ravinnekiertoja. Näissä järjestelmissä orgaaninen aines, jota yksi laji, kuten kala, ei käytä, muuttuu resurssiksi muille, kuten merileville ja nilviäisille, jotka käyttävät ravinteita kasvuun. Järjestelmän tehokkuus riippuu ympäristötekijöistä, kuten alueen ravinnepitoisuudesta, elintarvikkeiden saatavuudesta ja hydrodynamiikasta.
IMTA-sopimuksen hyväksymisessä on edelleen useita haasteita. Esimerkiksi EU:n lainsäädännön mukaan vesiviljelyeläimet eivät voi olla jäterehua, mikä tarkoittaa, että voimassa oleva oikeudellinen kehys mitätöi mallit, joissa kalat yhdistetään tiettyihin suodattajiin ja detritivores-lajeihin (matalatrofilajit simpukoiksi ja merikurkuiksi), jotka kierrättävät kalojen syömättä jääneestä rehusta ja ulosteesta peräisin olevat ravinteet. Näiden haasteiden arvioimiseksi ja niihin vastaamiseksi EU rahoittaa useita IMTA-hankkeita, kuten Astral (https://www.astral-project.eu/ ) ja AquaVitae (https://aquavitaeproject.eu/).