Voiko merilevän viljely edistää roolia ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja siihen sopeutumisessa?

Merilevien vesiviljely, joka on nopeimmin kasvava osa maailmanlaajuista elintarviketuotantoa, tarjoaa mahdollisuuksia ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen. Merilevätilat vapauttavat hiiltä, joka voidaan haudata sedimentteihin tai viedä syvälle mereen, mikä toimii hiilidioksidinieluna. Viljelykasvia voidaan käyttää kokonaan tai osittain myös biopolttoaineiden tuotantoon, ja sen potentiaalinen hiilidioksidin vähentämiskyky fossiilisten polttoaineiden vältettyjen päästöjen osalta on noin 1500 tonnia CO2 km− 2 vuotta – 1. Merilevien vesiviljely voi myös auttaa vähentämään maatalouden päästöjä parantamalla maaperän laatua korvaamalla synteettisiä lannoitteita ja lisäämällä karjaan syötettyä karjaa, mikä vähentää karjan metaanipäästöjä. Merilevien vesiviljely edistää ilmastonmuutokseen sopeutumista vaimentamalla aaltoenergiaa ja suojelemalla rantoja sekä nostamalla pH-arvoa ja tuomalla vesiin happea, mikä vähentää paikallisesti valtamerten happamoitumisen ja happipäästöjen vähenemisen vaikutuksia. Merilevien vesiviljelyn laajentamista rajoittavat kuitenkin muun muassa sopivien alueiden saatavuus ja kilpailu sopivilla alueilla, joilla on muita käyttötarkoituksia, insinöörijärjestelmät, joilla voidaan selviytyä avomeriolosuhteista, sekä merilevätuotteiden kasvava kysyntä markkinoilla. Näistä rajoituksista huolimatta merilevän viljelykäytäntöjä voidaan optimoida ilmastohyötyjen maksimoimiseksi, mikä voi, jos siitä saadaan taloudellista korvausta, parantaa merilevän viljelijöiden tuloja.