Merialueen alueellisen tehokkuuden edistäminen sosiaalisesti kestävällä tavalla: Monikäyttöisen pehmeän käytön arvioinnista Välimeren alueella saadut kokemukset

Merialueita koskevien väitteiden lisääntyessä ja merialueiden ”alueellisen tehokkuuden” tavoittelussa monikäyttö (MU) on tarpeen, jotta voidaan koota yhteen enemmän tai vähemmän yhteensopivia merikäyttöjä. Tässä asiakirjassa arvioidaan pienimuotoista kalastusta, matkailua ja suojeltuihin merialueisiin liittyviä pehmeitä merialueita koskevia mahdollisuuksia, joita esiintyy laajalti Välimerellä, Kreikassa. Huolimatta siitä, että MU-konseptia ei ole vielä sisällytetty merten aluesuunnittelua koskeviin lakeihin eikä strategisiin toimintapoliittisiin asiakirjoihin, mikä johtuu pääasiassa sellaisten maanpäällisten aluesuunnitelmien valta-asemasta, jotka suosivat yksinoikeuksia erittäin kilpailukykyiseen ja laajaperäiseen meritoimintaan (esim. vesiviljely), paikallisyhteisöt käyttävät edellä mainittua MU:ta yhä useammin sosioekonomisena välineenä (kalastusmatkailu), joka voi ajoittain suuntautua myös luonnonsuojeluun. Drivers, Added Values, Barriers and Negative Impacts (Dabi) -analyysin jälkeen paljastettiin useita haasteita/rajoitteita ja mahdollisuuksia, jotka liittyvät tarkasteltavana olevan MU:n soveltamiseen ja jotka on ryhmitelty sosioekonomisiin, ympäristöön liittyviin, poliittisiin ja teknologisiin tekijöihin, jotka voivat mahdollistaa tämän MU:n tai heikentää sitä Kreikan merillä. Asiakirjassa todetaan, että MU:n kehittämiseen on valtavat mahdollisuudet kalastuksesta riippuvaisilla alueilla. Tämä on johdonmukaista pitkäaikaisen pienimuotoisen kalastuksen perinteiden kanssa, joka sen vähenemisestä huolimatta on edelleen yksi tärkeimmistä rannikkoalueilla sekä syrjäisissä ja saaristoyhteisöissä harjoitetuista tavoista, jotka määrittelevät lähinnä niiden erityisen sosiaalisen ja kulttuurisen identiteetin. Lisäksi pienimuotoisen kalastuksen ympäristövaikutukset ovat vähäiset, ja myös matkailijoista ja paikallisyhteisöistä on vähitellen tulossa entistä enemmän suojelusuuntautuneempia. Näin ollen yhteisymmärryspöytäkirjaa korostetaan merialueiden kestävän käytön välineenä, jolla tuetaan sinisen kasvun toimintaohjelmaa ja yhdistetään uudelleen luonnon- ja kulttuuripääoma merellä. Näin määritellään uudelleen myös kalastajien rooli, josta voi tulla oikeudenmukaisin edellytyksin merten biologisen monimuotoisuuden puolustajia ja keskeisiä toimijoita kalakantojen ja ekosysteemien kestävän hoidon kannalta suojelualueilla.