Background information

Viljellyn lajin tyyppi
Simpukat (Mytilus spp.), osterit (Ostrea edulis), kirjolohi (Oncorhynchus mykiss), Artic char (Salvelinus cf Umbla) (Lähde: ZSM), karppi (Cyprinus carpio). Jäljempänä: Afrikkalaiset ja eurooppalaiset kissakalat ja arvokkaat lajit, kuten ankerias, sampi, äyriäiset ja kimppu, tuotetaan kiertovesijärjestelmissä (RAS).
Lähde: 2023, EUMOFA; 2022, STECF; Münchenin osavaltion eläintieteellistä kokoelmaa, ZSM; Saksa, henkilökohtainen yhteisö, 30. tammikuuta 2023
Tuotantomenetelmän tyyppi
Eurostatin mukaan vuonna 2021.25 prosenttia Saksan tuotannosta tapahtui merellä ja makeassa vedessä, ja suurin osa merituotannosta sisältää pohjasimpukoiden viljelyn merellä. (2023, EUMOFA).
Saksassa vesiviljely ulottuu osittain luonnontilaisesta ja laajasti hoidetusta maanalaisesta lammikosta läpivirtauslaitoksiin, verkkohäkkeihin ja suljettuihin kiertojärjestelmiin. Meriympäristössä myös simpukanviljely on osa vesiviljelyä.
Lähde: 2023, EUMOFA & MNSPA
Toimialan koko (tuotanto ja kulutus)
Lähde: 2023, EUMOFA
Suuntaukset (aiemmat ja tulevat)
- Vesiviljelyn nykyisen tuotantokapasiteetin säilyttäminen, vakauttaminen ja kehittäminen.
- Kalojen ja muun vesiviljelyn tuotannon lisääminen kestävässä tuotannossa (”ympäristöystävällinen kasvu”)
- Lammikkoalueiden säilyttäminen ja hylättyjen lammikoiden palauttaminen viljelyyn erityisenä vesiviljelymuotona, jolla on tyypillinen laajaperäinen viljelymenetelmä ja jolla on kaksi tehtävää karjan ja yhteisen edun kannalta (luonnonsuojelu, maisema, vesitasapaino)
- Kotimaisten vesiviljelytuotteiden imagon lisääminen ja alueellisen markkinoinnin vahvistaminen
- Vesiviljelyn mukauttaminen ilmastonmuutokseen ja selviytymiskyvyn parantaminen.
Lähde: MNSPA
Vesiviljelyn vaikutus maan talouteen, elintarvikemarkkinoihin ja työmarkkinoihin
- Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta Saksan vesiviljelylle on ominaista pitkä pysähtyneisyys. Kasvun esteitä ovat erityisesti oikeudellisen kehyksen noudattaminen, raskaat lupakäytännöt, heikko maailmanlaajuinen kilpailukyky sekä petoeläinten ja suojeltujen eläinten varastojen menetykset. Lisäksi vesiviljelytuotteiden imagossa on ongelmia, ja koulutus- ja tutkimusrakenteissa on puutteita.
- Saksassa vesiviljelylaitokset ovat pääasiassa perheomistuksessa, ja niiden rakenne on hyvin pieni (merisimpukoiden vesiviljelyä koskevia joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta). Viime aikoina leviä tai muita vesieliöitä tuottavat yritykset toimivat myös vesiviljelyalalla tai luonnonmukaisen teknologian siirtymäalueilla.
- Saksassa karppia kasvatetaan noin 23,000 hehtaarin lammikoissa. Tärkeimmät tuotantoalueet sijaitsevat Baijerissa, Sachsenissa ja Brandenburgissa. Tilarakenteet ja -intensiteetti ovat hyvin erilaisia. Tuotetun karpin määrä vähenee edelleen hieman.
- Lohikalojen tuotanto: Tällainen kalantuotanto on simpukkaviljelyalan ohella Saksan suurin kannattava vesiviljelyala, jolla on tällä hetkellä huomattava taloudellinen vahvuus.
- Kalan tuotanto verkkohäkeissä on pysähtynyt vuosien ajan. Kaiken kaikkiaan nettohäkeillä on tällä hetkellä vain vähäinen merkitys Saksassa.
- Esimerkiksi ankeriaiden ja afrikkalaisten kissakalojen kierrätyslaitokset ovat onnistuneet Saksassa. Suurimmat laitokset ovat tähän mennessä tuottaneet noin satoja tonneja vuodessa.
- Vain simpukkaviljelyala on kasvanut jyrkästi vuosien ajan. Erityisesti Schleswig-Holsteinissa simpukkateollisuuden kehitys vakauttaa simpukoiden viljelyn kehitystä. Siemensimpukoiden viljely Smartfarm-Systems-viljelyllä on keskeinen tekijä.
- Merieväkalan vesiviljelyä ei käytännössä ole Saksassa.
- Leväntuotanto: Saksassa yksittäiselle vihreälle Chlorella sp. -levälle ja paahdetulle syanobacterium Spirulina sp:lle on myönnetty elintarvikelupa. Makrolevien osalta viljellään pääasiassa ruskealevää (Saccharina latissima), viherlevää (Enteromorpha/Ulva) ja punalevää (Delesseria sanguinea). Saksan tuotantomäärät eivät ole tiedossa, mutta ne ovat todennäköisesti marginaalisia.
- Kuluttajat vaativat yhä enemmän alueellisia tuotteita. Tuonti on edelleen tarpeen, mutta kotimainen vesiviljely voi tarjota enemmän kuin aiemmin sen omiin tarpeisiin.
- Saksa tuo noin 89 prosenttia kulutetusta kalasta ja meriruoasta.
- Virallisesti ”biosertifioitujen” vesiviljely-yritysten tarkka lukumäärä Saksassa ei ole tiedossa, koska virallisiin tilastoihin sisältyvät vain tietyn kokoiset tai tietyn tuotantomäärän ylittävät tilat. On olemassa useita pieniä alueellisia merkkejä (QZBW, Schwarzwaldforelle, Fisch aus NRW jne.), jotka ovat jonkin verran suositumpia kuin luomumerkit, koska ne ovat halvempia ja vähemmän kehittyneitä.
Lähde: MNSPA
Haasteet ja mahdollisuudet
- Lammikkoviljelyn merkityksen menettämisen estäminen.
- Petoeläinten hoito on tällä hetkellä yksi lammikkoviljelyn kiireellisimmistä ongelmista.
- Hallinnollisten menettelyjen yksinkertaistaminen.
- Ilmastonmuutos.
- Aluesuunnittelun parantaminen.
- Rahoitusmahdollisuuksista ja rahoituksen saatavuudesta on edelleen liian vähän tietoa. ”Tukiympäristö” on hyvin hajanainen, sillä jokaisessa osavaltiossa on muita rahoitusvälineitä, eivätkä kaikki osavaltiot käytä EMKVR:n EU-varoja. Byrokraattiset esteet ovat ”ylitsepääsemättömiä” erityisesti pienille perheenjäsenille.
- Karppilammikoiden säilyttäminen vesiviljelyn erityisen kestävänä muotona on tärkeä tavoite erityisesti kulttuurimaiseman ja syntyneiden elinympäristöjen sekä veden ja veden biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Lammikoiden viljelyn kehityspotentiaali on vähäisempi tuotannon lisäämisessä, mutta pikemminkin viljellyn maiseman säilyttämisessä, ”peräistävien elinympäristöjen” ja ekosysteemipalvelujen säilyttämisessä samalla kun säilytetään nykyinen laaja tuotantotaso. Yhteisillä markkinointialoitteilla (alueen alue, suojattu maantieteellinen merkintä, Pellolta pöytään -strategia) voidaan avata muita markkinamahdollisuuksia esimerkiksi sertifioinnin (luonnonmukainen viljely, suojattu maantieteellinen kehitys jne.), uusien tuotemuunnosten tai tuotteiden yhdistämisen tai näiden toimenpiteiden yhdistelmän avulla. Lammikkoviljelyn suuri potentiaali on sen osallistuminen alueellisen matkailun kehittämiseen ja kehittämiseen sekä koulutukseen.
- On myös mahdollista kehittää edelleen sellaisia kierrätysjärjestelmiä, joiden mitoilla voidaan osittain korvata pyydyksestä merikalastuksesta ja maailmanlaajuisesta vesiviljelystä peräisin olevan kalan tuonti tukkukaupan tasolla.
- Makean veden kalastuksessa Saksan vesiviljelytuotteiden yleisesti ottaen hyvät myyntimahdollisuudet eivät ole vielä täyttyneet. Jotta tätä potentiaalia voitaisiin hyödyntää paremmin maailmanlaajuisessa kilpailussa, kuluttajille on annettava enemmän tietoa laadusta, tuoreudesta ja alueellisuudesta sekä ekologisesta ja sosiaalisesta kestävyydestä ostopäätösten perusteina.
- Taskurapujen, tässä tapauksessa makean veden rapujen, jalorapujen (esim. Astacusastacus) lisääminen ja kasvatus on nyt kapean erikoisalan tuotantoa Saksassa.
- Lohikalojen tuotanto: Tuotannon kohtuullinen kasvu olisi mahdollista, kun otetaan huomioon alueella tuotettujen laadukkaiden lohikalojen hyvä kysyntä. Kun otetaan huomioon lammikoiden tuotantoa koskevat rajoitukset (vesioikeudet, ympäristövaatimukset), kierrätysteknologian kehittämistä ja sisällyttämistä olisi edistettävä siten, että siinä otetaan huomioon kiertotalousteknologia (tässä tapauksessa: osittain kierrätysjärjestelmät, kylmä vesi).
- Kierrätysjärjestelmät: Ilmastonmuutoksen yhteydessä kierrätysteknologia tarjoaa myös suuria etuja, kuten alueen riippumattomuuden, vedensaannin, alhaisen vedenkysynnän ja yhdistettynä uusiutuvaan energiaan, mikä mahdollistaa hiilestä irtautumisen ja parantaa siten hiilidioksiditasetta. Lisäksi tämän teknologian käyttö laajentaa saatavilla olevien tuotteiden (kulttuurilajien) valikoimaa ja edistää siten Saksan kalamarkkinoiden monipuolistamista ja mahdollistaa samalla alueelliset kiertotaloudet kilpailukyvyn kannalta.
- Simpukanviljely: Ravinteiden nettopoisto (orgaaninen aines-tuotos), esimerkiksi kaivannaisviljely, yhdistettynä kalanviljelylaitoksiin ravinnetasapainon tasapainottamiseksi (käyttö integroiduissa monitrofisissa kasveissa), jotta voidaan tarvittaessa luoda lisäarvon lisälähde; mahdollisesti myös erillisenä toimenpiteenä veden laadun parantamiseksi poistamalla materiaaleja, joilla on lisäarvoa koko yhteiskunnalle.
- Johdonmukaisen ja laajapohjaisen tutkimusstrategian toteuttaminen.
- Parannetaan luonnonmukaisen tuotannon käsitettä maaseutuväestössä ja tehdään ero aluekäsitteen kanssa.
- Vesiviljelyalan monipuolistaminen, erityisesti paikallisen talouden muiden alojen osallistuminen, voi edistää vesiviljelyn kasvua ja kannattavuutta ja luoda työpaikkoja rakenteellisesti heikoimmille maaseutualueille. Kalastusalueiden paikalliset kehittämissuunnitelmat ovat erityisen sopiva väline konkreettisten mahdollisuuksien esittämiseen ja asianmukaisten tukimahdollisuuksien kehittämiseen.
Lähde: MNSPA
Työllisyys ja yritysten lukumäärä
Saksassa noin 2400 kalanviljelylaitosta (> 0,3 hehtaaria tai 200 m²) viljelee kalaa ja äyriäisiä makeassa ja merivedessä. Vesiviljelylaitoksissa työskentelee yhteensä noin 1800 henkilöä, ja oletuksena on, että siellä työskentelee noin 3200 palkatonta omistajaa ja perheenjäsentä.
Lähde: 2022, STECF
Multi-annual National Strategic Plans for the development of sustainable Aquaculture
Relevant Authorities
- Saksassa vesiviljelystä vastaavat osavaltiot (Länder). Meren vesiviljelyyn sovelletaan myös liittovaltion kalastuslain säännöksiä.
- Liittovaltion elintarvike- ja maatalousministeriö (BMEL)
- Liittovaltion vesiviljelyn portaali
- Liittovaltion ympäristö-, luonnonsuojelu-, ydinturvallisuus- ja kuluttajansuojaministeriö
- Liittovaltion sisä- ja yhteisöministeriö (BMI)
Applicable Legislation
- Liittovaltion merikalastuslaki
- Eläinten hyvinvointia koskeva laki
- Eläinten suojelua koskeva teurastusasetus
- Vesivaralaki
- Ympäristövaikutusten arvioinnista annettu laki (UVPG), liite 2 Luettelo
- Liittovaltion tasolla 22:ssa annetussa aluesuunnittelulaissa (ROG) säädetään. Joulukuu 2008 (BGBl. I s. 2.986), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 20 päivänä heinäkuuta 2017 annetun lain (BGBl. I s. 2.808) aluesuunnittelusta.
Applicable Procedures
Näin ollen vesiviljelylupia Saksan liittotasavallassa ei useinkaan voi tilanteen mukaan toteuttaa yksi ainoa viranomainen (yhden luukun järjestelmä). Hankkeen toteuttajan on päinvastoin usein otettava yhteyttä useisiin viranomaisiin saadakseen eri luvat laitoksen rakentamiseen ja käyttöön (ei lainkaan tai ei ainakaan täydellistä keskittymäpäätöstä).
- Rakennuslupa
- Vesilainsäädännön mukaisen hyväksynnän viemäröinti
- Ympäristövaikutusten arviointi (YVA): ei YVA-velvoitetta enintään 50 tonniin vuodessa; > 1 000 t/v YVA-velvoite
- Hankkeen koosta riippuen yksittäisen tapauksen yleinen tai paikkakohtainen alustava tarkastelu riittää (kierrätysjärjestelmien osalta yleensä vain tarvittaessa rakennusluvan yhteydessä): 50–100 t/tapausta koskeva yleinen tarkastelu; 100–1 000 t/a paikan päällä suoritettava yksittäisen tapauksen alustava tutkinta
- Biotooppisuojaa koskevat raportit
- Lajien suojelua koskevat raportit
- Luonnonsuojelutoimenpiteet
- Vesilainsäädännön mukainen tekninen panos (joka kattaa EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin muuttamiseen liittyvät kysymykset)
Nämä menettelyt koskevat Saksan Itämeren rannikkoa (tämä ei sulje pois vesiviljelyä, jota on mahdollisesti kehitettävä Saksan Pohjanmeren talousvyöhykkeellä):
- Sähkö- ja laivaliikenne
- Kalastuslainsäädännön puhdistus
- Vesilainsäädännön mukainen hyväksyntä
- Vesilainsäädännön mukainen rannikoiden suojelulupa
- Kalasairauksia koskeva lupa
- Kuorentuotantoalueen nimeäminen
- Tulokaslajien ja vieraslajien tuonti ja hoito
- FFH:n vaikutustutkimus
- Biotooppisuojaa koskevat raportit
- Lajien suojelua koskevat raportit
- Tunkeutumisen tarkastus, mahdollisesti toiminnan hyväksyminen
- EU:n vesipuitedirektiivin ja EU:n meristrategiapuitedirektiivin täytäntöönpanoon liittyviä kysymyksiä käsitellään vesilainsäädännössä (vain, jos vesilainsäädännön mukaista erityistä pysyvää lupaa ei vaadita).
National associations and networks
Relevant Websites
Contact Details
Thünen Institute of Fisheries Ecology
Professori Reinhold Hanel, johtaja
- Sähköposti
- Puhelin + 49 471 94460 200