Vesiviljelyn sivutuotteiden lisääntyminen: Elintarvikkeiden tuotannon, arvon ja kestävyyden lisääminen strategisen käytön avulla

Vuodesta 2000 lähtien luonnonvaraisten kalojen tuotantopanosten käyttö kalanviljelylaitosten tuotannossa, jota kutsutaan myös nimellä Fish In: Fish Out (FI:FO) -suhde on ollut vesiviljelytuotannon kestävyyttä koskevan vuoropuhelun ensisijainen huolenaihe. Jalostusketjun loppupään kestävyyteen ja sivutuotteiden hallintaan on kiinnitetty paljon vähemmän huomiota. Tässä asiakirjassa annetaan uutta tietoa vesiviljelyn sivutuotteiden nykyisestä käytöstä Skotlannin merilohiteollisuutta koskevassa tapaustutkimuksessa. Tulokset osoittavat, että teollisuuden kestävyyttä on mahdollista parantaa huomattavasti maksimoimalla ihmisravinnoksi kelpaavat tuotokset sivutuotteiden strategisen hallinnan avulla. Tässä asiakirjassa tuetaan siirtymistä kohti sivutuotteiden täysimääräistä hyödyntämistä, ja siinä korostetaan tarvetta maksimoida niiden käyttö ihmisravintona ja valita eläinten rehut sekä korostetaan tästä saatavia taloudellisia, elintarviketurvaan ja ympäristöön liittyviä hyötyjä. Tapaustutkimukseen perustuvien selvitysskenaarioiden avulla asiakirjassa todetaan, että Skotlanti voisi lisätä kalankasvatuksesta saatavaa elintarviketuotantoa yli 60 prosenttia, sivutuotetuloja 803 prosenttia ja teollisuuden pohjaviivaa yli 5 prosenttia ilman, että sen tarvitsisi sijoittaa uusia häkkejä veteen tai käyttää muita meren luonnonvaroja. Kun vesiviljelyala siirtyy uuteen tuotannon ja jalostuksen aikakauteen, jossa voidaan tuottaa monenlaisia tuotteita yhdestä lajista, pyritään kestävään kehitykseen koko arvoketjussa. Tässä asiakirjassa esitettyjen ajatusten toivotaan kannustavan jatkamaan keskustelua ja yhteistyötä tästä aiheesta tulevaisuudessa.