• Merivesiviljelyssä lupamenettely on monimutkainen menettely, joka voi kestää keskimäärin 30–33 kuukautta sisämaan vesiviljelyssä.
• Ennakoitavuuden ja oikeusvarmuuden puute. Ennakoitavuus”, jolla tarkoitetaan sääntelyn johdonmukaista soveltamista ja päätöksentekoprosessin avoimuutta, on erityisen tärkeää vesiviljelytoiminnan kannalta tilankäytön, lupien uusimisen ja vedensaantioikeuden osalta.
• Toimintapolitiikkojen ja strategioiden suunnittelun tehottomuus vaikeuttaa toiminnan kehittämistä sekä julkisissa että yksityisissä toimijoissa.
• Parhaiden kohteiden tuntemuksen rajoitukset voivat vaarantaa uusien hankkeiden rahoituksen ja heikentää toiminnan sijoittumista muihin hallinnointivälineisiin.
• Vyöhykkeiden ilmoittamisessa ei ole oikeudellisia ja/tai epäselviä menettelyjä; välineiden vähäinen käyttö rasituksen keventämiseksi ja menettelyjen yksinkertaistamiseksi alueilla.
• Vaikeudet jäljitettävyyden säilyttämisessä koko markkinointiketjussa.
• Tuottajaorganisaatioihin kytköksissä olevien vesiviljelytuottajien vähäinen osuus.
• Vaikeudet vesiviljelytuotteiden asianmukaisessa sijainnissa markkinoilla.
• Eläintaudeista johtuva suuri taloudellinen vaikutus ja riittämätön tietämys eläinten hyvinvoinnista.
• Yhdennetyn ja kokonaisvaltaisen näkemyksen puuttuminen ympäristön seurannasta
• Toiminnan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumisen monimutkaisuus.
• Yritysten innovointipotentiaali on riittämätön. Tieteenalojen toimet on sovitettava yhteen.
• Haasteet, jotka liittyvät elintarvikkeisiin ja ravitsemukseen, eläinten terveyteen ja hyvinvointiin, genetiikkaan ja fysiologiaan, monipuolistamiseen, suunnitteluun, hallintaan ja vesiviljelyyn 4.0, ympäristönäkökohtiin, ilmastonmuutokseen, sosioekonomisiin näkökohtiin, laatuun, jäljitettävyyteen ja elintarviketurvallisuuteen.
• Tuotettujen tietojen puutteellinen laatu, koska saadut tiedot ja todelliset tietotarpeet eivät vastaa toisiaan.
• Vesiviljelyalaa koskevan tietämyksen heikko taso koko väestön keskuudessa. Tarvitaan lisää aloitteita vesiviljelytoiminnasta tiedottamiseksi ja sen edistämiseksi.
• Epäluottamus vesiviljelyn paikalliseen kehitykseen liittyviin mahdollisuuksiin ja synergiaetujen hyödyntämiseen muiden toimintojen kanssa, mikä merkitsee tulonlähteiden monipuolistamismahdollisuuksien menettämistä. 

• Tarve kehittää strategioita EU:n politiikkojen täytäntöönpanemiseksi sekä vesiviljelyn sisällyttäminen muiden alojen ensisijaisiin strategioihin tarjoaa tilaisuuden laatia tehokkaita ja realistisia strategioita.
• Vesiviljelyn merten aluesuunnittelu voi toimia välineenä, jolla tuetaan alakohtaista suunnittelua, parannetaan oikeusvarmuutta ja edistetään alan kasvuodotuksia ja työpaikkojen luomista vesiviljelyalalla.
• Uudet jäljitettävyysjärjestelmät tarjoavat erinomaisen tilaisuuden helpottaa prosesseja tuottajien kannalta ja parantaa hallinnon toimien avoimuutta ja näkyvyyttä.
• Vesituotteiden korkea asukaskohtainen kulutus Espanjassa tarjoaa mahdollisuuden edistyä tarjonnan monipuolistamisessa ja kansallisten tuotteiden arvon lisäämisessä.
• Erityyppisten yritysten olemassaolo voi mahdollistaa hyvin erilaisten tuotteiden markkinoille saattamisen ja auttaa espanjalaista vesiviljelyä vastaamaan markkinoiden kansainvälistymisen ja kehittyvien markkinoiden mukanaan tuomiin erilaisiin haasteisiin.
• Kestävien ja paikallisten tuotteiden kysynnän kasvu sekä luonnonmukaisten tuotteiden kulutuksen kasvu tarjoavat myös mahdollisuuden tuottajille.
• FEMP-FEMPA:n rahoitustuki on arvokas väline, jonka avulla voidaan vastata kaikkiin tuleviin haasteisiin.
• Eläinten terveyttä tai eläinlääkkeitä koskevan sääntelyn kehittäminen sekä antibioottiresistenssin seurantavälineet parantavat osaltaan vesiviljelyn terveyshallintoa.
• Veden laadun seurantavälineiden parantaminen uuden hydrologisen suunnittelun yhteydessä on erittäin hyödyllistä vesiviljelyn veden laadun parantamisen kannalta.
• Eläinten hyvinvoinnin kansallisen vertailukeskuksen perustaminen voi olla hyödyllinen väline, jonka avulla voidaan parantaa tietämystä ja koordinointia viranomaisten välillä ja alan kanssa kalan hyvinvoinnista.
• Vesiviljelyyn sovellettavan sääntelykehyksen jotkin muutokset tai parannukset voivat luoda uusia mahdollisuuksia parantaa toiminnan kestävyyttä.
• Ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevassa toisessa kansallisessa suunnitelmassa 2021–2030 käsitellään erityisesti ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja riskejä sekä vesiviljelytoiminnan haavoittuvuutta, mikä tuottaa tietoa ja helpottaa eri toimijoiden saatavuutta.
• EU:n tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelma Horisontti Eurooppa sekä Espanjan tiede-, teknologia- ja innovointistrategia 2021–2027 tarjoavat merkittävän tilaisuuden syventää vesiviljelyalan tutkimusta ja innovointia.
• Kansalliset ja alueelliset viranomaiset voivat käyttää FEMPA-varoja tukeakseen investointeja alan innovatiivisiin ratkaisuihin.
• Tiedonkeruuta koskevilla eurooppalaisilla ja kansallisilla politiikoilla pyritään parantamaan tietojenvaihtoa, yksinkertaistamista, tietojen laatua, avoimuutta ja tilastojen käyttöä politiikan suunnittelussa, täytäntöönpanossa, seurannassa ja arvioinnissa.
• EU aikoo käynnistää koordinoidun tiedotuskampanjan EU:n kestävän vesiviljelyn mallista kaikkialla EU:ssa, mikä tarjoaa tilaisuuden lisätä tietoisuutta vesiviljelystä.
• Uuden tiedonsiirtotekniikan (sähköiset lähetysluettelot, QR-koodit) käyttö on keskeisessä asemassa parannettaessa tiedotusta myyntipisteissä.
• Hyödyntämällä parhaalla mahdollisella tavalla viestintävälineiden (sosiaalinen media, kampanjat, vaikuttajat, mielipidevaikuttajat) tarjoamia mahdollisuuksia voidaan parantaa vesiviljelyn imagoa ja vahvistaa tuotteiden kulutusta.
• Kuluttajien tietoisuuden lisääminen antaa paikallisille vesiviljelytuotteille mahdollisuuden kilpailla laadun, läheisyyden ja tuoteturvallisuuden perusteella. Vesiviljelyn sisällyttäminen elintarvikekulttuuriin mahdollistaa toiminnan vakiinnuttamisen käyttötapojen ja tapojen säilyttämisen välineenä.
• Vesiviljelyn sisällyttäminen paikallisten kalastus- ja maaseututoimintaryhmien osallistaviin paikallisiin kehittämisstrategioihin on erinomainen tilaisuus lisätä tietoisuutta toiminnan mahdollisuuksista ja edistää paikallistason aloitteita. Rahoitusta on saatavilla EMKVR:stä ja maaseuturahastosta.

Vesiviljelyn järjestäminen ja hallinnointi kuuluvat itsehallintoalueiden yksinomaiseen toimivaltaan, kuten itsehallintoa koskevissa säännöissä ja toimivallan siirtoa koskevissa asetuksissa säädetään perustuslain 148 §:n 1 momentin 11 kohdassa. Itsehallintoalueilla on vesiviljelytoiminnan hallinnointia ja sääntelyä koskevaa lainsäädäntöä, joka sisältää laitosten hyväksyntää koskevat vaatimukset sekä toiminnan hallinnointiin, seurantaan ja valvontaan liittyvät näkökohdat. 

Löydät merkityksellistä tietoa täältä

Toisaalta valtio käyttää ekologisesta siirtymästä ja väestöhaasteesta vastaavan ministeriön (MITERD) rannikkovartioston kautta toimivaltaa antaa lupa julkisessa omistuksessa olevan meri- ja maa-alueen käyttöön lukuun ottamatta joitakin itsehallintoalueita, kuten Kataloniaa ja Andalusiaa.

Maatalous-, kalastus- ja elintarvikeministeriö (MAPA) vastaa kalastuksen pääsihteeristön (SGP) kautta ulkoisilla vesillä harjoitettavaa merikalastusta ja vesiviljelyä koskevan politiikan suunnittelusta ja täytäntöönpanosta, yhteisön vesiviljelypolitiikan koordinoinnista ja osallistumisesta kansainvälisiin järjestöihin. Se vastaa myös alan innovoinnin suunnittelusta, koordinoinnista ja tukemisesta, tuotteiden kaupan pitämiseen ja jalostukseen liittyvän taloudellisen toiminnan suunnittelusta sekä suhteista toimivaltaisiin kansainvälisiin elimiin ulkomaankaupan ja kalastusmarkkinoiden alalla. 

• Vesikonsessio: Aineisto- ja käsittelyelin on Hydrographic Confederation (CH) Water Authority, joka kerää ennakkoraportin yhteensopivuudesta.
• Ympäristömenettely, josta on tehty ympäristövaikutustutkimus (alle 500 tonnia)
• Ympäristövaikutusten arviointi, yksinkertaistettu tai tavanomainen (yli 500 tonnia)
• Suunnittelu- ja käyttöluvat
• Eläinten terveys (maatalouden edellytyksiä koskeva kertomus)
• Lupa päästää ja käyttää julkista vettä (DPH)

DP Merimaa, jonka lähettää ekologisesta siirtymästä ja väestöhaasteesta vastaava ministeriö (MITERD) 

DP-satama, jonka myöntää asianomainen satamaviranomainen (valtion satamat tai itsehallintoalueen satama) 

maalla sijaitsevien laitosten osalta: lupaa haetaan suoja-alueen käyttöön/julkisen alueen toimintaan 

• MITERDin raportti yhteensopivuudesta meristrategian kanssa
• Itsehallintoalueen ympäristöviranomaisen myöntämä ympäristölupa, joka edellyttää viljelylupaa. Tätä lupaa käsitellään ympäristövaikutuksia koskevana tutkimuksena alle 500 tonnin suuruisten hankkeiden osalta; tai yksinkertaistettu tai tavanomainen ympäristöarviointi, jos ne ovat yli 500 tonnia tai jos niihin liittyy erityisiä ympäristönsuojelualueita.
• Itsehallintoalueen ympäristöviranomaisen myöntämä lupa päästää mereen maalta.
• Maanpuolustusta, kalastusta, matkailua, meripäälliköitä, aluesuunnittelua, maakunnallisia edustustoja, kulttuuriperintöä, kuntia ja muita tahoja koskevat raportit tai kuulemiset tarpeen mukaan.
• Muiden sidosryhmien (kalastusala, kansalaisjärjestöt jne.) kuuleminen.
• Merkintälupa.
• Tarvittaessa kunnan rakennuslupa.
• Eläinten terveysrekisteri, jos sellainen on viljelykasvilajien osalta.
• Tarvittaessa kansanterveysrekisteri käsittelylaitosten osalta.