Italia

Viljellyn lajin tyyppi

Välimeren simpukka (Mytilus galloprovinvialis), Manila-simpukka (Ruditapes philippinarum), tyynenmerenkuora (Crassostrea gigas), Rainbow Trout (Oncorhynchus mykiss), Salmonids (useita lajeja), Gilthead seabram (Sparus aurata), meribassi (Dicentrarchus labrax), Meagre (Argyrosomus regius), karpit (useita lajeja), kirurgit (useita lajeja), ankerias (anguilla anguilla), kissakalat (A. punctatus).

^{Lähde: Vesiviljelyä koskevien tietojen keruu 2021, asetus (EY) N:o 762/2008}

Tuotantomenetelmän tyyppi

Vuonna 2021 Italian tuotannosta 69,7 prosenttia tapahtui meri- ja murtovedessä ja 30,3 prosenttia makeassa vedessä. Tärkeimmät tuotantomenetelmät olivat seuraavat:

^{Lähde: 2021, vesiviljelyä koskevien tietojen keruu, asetus (EY) N:o 762/2008; 2023, EUMOFA}

Suuntaukset (aiemmat ja tulevat)

Vuosien 2021–2027 kansallisessa vesiviljelyalan strategisessa suunnitelmassa (NSPA 2021–2027) yksilöitiin kahdeksan prioriteettia ja neljä päätavoitetta Italian vesiviljelyn kehittämiseksi eurooppalaisten strategioiden ”vihreän kehityksen ohjelma”, ”Pellolta pöytään”, ”biologinen monimuotoisuus” ja ”Kestävämpää ja kilpailukykyisempää EU:n vesiviljelyä koskevat strategiset suuntaviivat vuosiksi 2021–2030” (COM(2021) 236 final) mukaisesti. 

Italian hallinnon määrittämät painopisteet ovat seuraavat:

1. biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen;
2. koordinoitu merten aluesuunnittelu;
3. eläinten terveys ja hyvinvointi;
4. tieteellinen tutkimus ja digitalisaatio;
5. kuluttajien tietoisuus ja yhteiskunnallinen hyväksyttävyys;
6. aluehallintojen strategisen roolin vahvistaminen;
7. yhteisölähtöinen paikallinen kehittäminen; 8) kansainvälinen yhteistyö.

Neljä päätavoitetta: 

1. MO1 ”Institutionaalisten valmiuksien vahvistaminen ja hallinnollisten menettelyjen yksinkertaistaminen”;
2. MO2 ”Vesiviljelyn kehityksen ja kestävän kasvun varmistaminen koordinoidun aluesuunnittelun ja paikkapotentiaalin lisäämisen avulla”;
3. MO3 ”Vesiviljelytuotannon kilpailukyvyn parantaminen”;
4. MO4 ”Edistetään toimijoiden tasapuolisia toimintaedellytyksiä ja parannetaan vesiviljelytuotteiden markkinajärjestelyä”.  

^{Lähde: NSPA 2021–2027}

Vesiviljelyn vaikutus maan talouteen, elintarvikemarkkinoihin ja työmarkkinoihin

• Eurostatin (2020) mukaan vuonna 2019 Italian osuus EU:n vesiviljelytuotannon määrästä oli 11,3 prosenttia. Se oli neljännellä sijalla Espanjan, Ranskan ja Kreikan jälkeen.
• Tuoreimpien saatavilla olevien tietojen mukaan vesiviljelyn osuus kokonaistuloista supistui 3 prosenttia vuonna 2018. Toimintakustannukset kasvoivat 10 prosenttia, samoin kuin henkilöstökustannukset. Tämä johti -11 prosentin bruttoarvonlisäyksen laskuun. Vuoden 2018 aikana lähes kaikki Italian alueet käynnistivät suurimman osan Euroopan meri- ja kalatalousrahaston (EMKR) tukipyynnöistä, jotka liittyvät toimenpiteeseen 2.48 – Tuottavat investoinnit vesiviljelyyn. Tämä osoitti alan halukkuuden työskennellä pääasiassa vertikaalisen yhdentymisen hyväksi investoimalla muutostoimiin mutta myös uusiin markkinointi- ja arvoketjun integrointimuotoihin.
• Italiassa vesiviljelytuotantoa, jota hallitsee rajallinen määrä lajeja, kuten simpukoita, manilasimpukoita, kirjolohia, meribassia ja hammasahvena, harjoitetaan erilaisissa ympäristöissä, joiden tekninen kehitys on vaihtelevaa, ja sille ovat ominaisia paikallisiin perinteisiin läheisesti liittyvät viljelykäytännöt, kuten ”vallicoltura” ja simpukoiden kasvatus laguuniympäristöissä.
• Tuotannon monipuolistamisen puute tunnustetaan yhdeksi syyksi alan yleiseen haavoittuvuuteen, joka johtuu sisäisen kaupallisen kilpailun lisääntymisestä edustusta vailla olevien tai aliedustettujen tuotteiden osalta ja tuonnin lisääntymisestä.
• Myös ihmisravinnoksi tarkoitettujen munien tuotanto on Italiassa erittäin tärkeää. Sammenmunat (kaviaari), lohikuoret ja mullonmunat (roe).
• Luonnonmukaisten vesiviljelytuotteiden kulutus on erittäin vähäistä, koska tuotteista ja tuotantoprosesseista ei ole tietoa, luonnonmukaisesti sertifioituja nuoria eläimiä ei ole saatavilla ja sertifiointikustannukset ovat korkeat. 

^{Lähde: NSPA 2021–2027}

Haasteet ja mahdollisuudet

^{Lähde: NSPA 2021–2027}

Työllisyys ja yritysten lukumäärä

504 yritystä vuonna 2021 (679 toiminnassa olevaa laitosta); alan kokonaistyöllisyys vuonna 2017 oli 4488. 

^{Lähde: NSPA 2021–2027}

• Vesiviljelyalan lainsäädäntövalta kuuluu alueille, kun taas valtio vastaa kansallisesta ohjelmasuunnittelusta ja aluepolitiikkojen koordinoinnista.
• Vesiviljelystä 5.2.1992 annettu laki nro 102 (sellaisena kuin se on muutettuna 27.3.2001 annetulla lailla nro 122)
• Kalastus- ja vesiviljelyalan nykyaikaistamista koskevista suuntaviivoista 18.5.2001 annettu asetus nro 226, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella nro 154 vuodelta 2004
• Asetus nro 148, annettu 4 päivänä elokuuta 2008: Vesiviljelyeläimiin ja niistä saataviin tuotteisiin sovellettavista eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista sekä vesieläinten tiettyjen tautien ehkäisemisestä ja torjunnasta annetun direktiivin 2006/88/EY täytäntöönpano
• Ministeriön asetus, annettu 8.7.2010, Appl. Asetus nro 148: Vesiviljelyn tuotantoyritysten rekisteriä koskevat säännökset
• Ministeriön asetus, annettu 3.8.2011, Appl. Asetus nro 148: Säännökset, jotka koskevat terveyslupien myöntämistä 4.8.2008 annetun asetuksen (decreto legislativo) nro 148 6 §:ssä tarkoitetuille vesiviljely-yrityksille ja jalostuslaitoksille
• Helmikuuta 2020 annettuministeriön asetus nro 7630: ”Kestävän vesiviljelyn” tuotanto-eritelmän tunnustaminen maa- ja metsätalousministeriön tunnustamassa kansallisessa eläinteknisessä laatujärjestelmässä, ministeriön asetus nro 4337 04/03/2011 

Ympäristövaikutusten arviointi (asetus N:o 152/2006, sellaisena kuin se on äskettäin muutettuna asetuksella nro 104/2017, jolla tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annettu direktiivi 2014/52/EU saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä)

• Vesiviljelyalusta (Itaqua)
• Kansallinen tilastolaitos (ISTAT)
• CREA – Eläintuotanto ja vesiviljely (löydät merkitykselliset tiedot myös täältä)