EU:n vesiviljelytuotannon tehokkuustietojen analysointi

Tässä asiakirjassa analysoidaan kalanviljelyn toiminnallista tehokkuutta EU:n jäsenvaltioissa käyttämällä kaksivaiheista tiedonmuodostusanalyysia (DEA). Ensimmäisessä vaiheessa käytetään suuntaamatonta Slacks-Based Measure of efficiency (SBM) -mallia, jolla lasketaan tehokkuuspisteet merieväkalojen ja makean veden eväkalojen sekä simpukoiden vesiviljelyn osa-aloilla eri EU-maissa vuosina 2014–2016. Toisessa vaiheessa nämä pistemäärät käsitellään vakiomalleilla, sensuroiduilla ja jakeittaisilla regressiomalleilla, joilla testataan joidenkin ulkoisten muuttujien vaikutuksia. Tarkastellusta alasektorista riippuen 57–74 prosenttia havainnoista oli tehokkaita. Keskimääräinen tekninen tehokkuus oli 0,918 makean veden eväkalojen, 0,885 merieväkalojen ja 0,802 simpukoiden osalta. Parhaiden käytäntöjen ulottaminen tehottomiin maihin vähentäisi rehukustannuksia (2,9–4,3 prosenttia), kotieläinkustannuksia (9,0–11,8 prosenttia), energiakustannuksia (2,4–25,3 prosenttia), korjauskustannuksia (3,7–13,8 prosenttia) ja muita toimintakustannuksia (4,3–13,8 prosenttia). Samalla tuotannon arvo paranee yhteensä 0,03 prosenttia makean veden eväkalojen, 2,13 prosenttia merieväkalojen ja 0,37 prosenttia simpukoiden osalta. Mitä tulee tuottavuuden muuttumiseen tarkastelujaksolla, tuottavuus on heikentynyt makean veden eväkalojen osalta, merieväkalojen tuottavuus on kasvanut ja tuottavuus aluksi kasvanut vuosien 2014 ja 2015 välillä, minkä jälkeen simpukoiden osalta on tapahtunut hienoista laskua vuosien 2015 ja 2016 välillä. Tulokset osoittavat myös, että makean veden ja meren populaatioiden viljelyyn erikoistuneet maat ovat todennäköisemmin tehokkaalla rajalla ja että maan bruttokansantuotteen ja pyyntikalastuksen suuruus näyttää vaikuttavan tekniseen tehokkuuteen.