Makrolevien tuotanto Pohjois-Euroopassa: Yritysten ja hallitusten näkemykset uuden sinisen biotalouden sääntelystä

Makrolevien biomassan tuotanto, jolla tarkoitetaan viljelyä ja sadonkorjuuta, on tällä hetkellä vähäinen ala Euroopassa, mutta alalla tunnustetaan olevan huomattava kasvupotentiaali. Tässä yhteydessä ympäristölupa määriteltiin yritysten ja viranomaisten väliseksi rajatavoitteeksi ja tutkimme makrolevien lupamenettelyjen yksityiskohtia seitsemässä Pohjois-Euroopan maassa (Suomi, Viro, Ruotsi, Saksa, Norja, Islanti ja Skotlanti). Tilintarkastustuomioistuin teki kyselytutkimuksia ja haastatteli makroleviä yrityksiä ja lupaviranomaisia ymmärtääkseen kummankin osapuolen kohtaamia haasteita.
Makrolevien tuotantoa Pohjois-Euroopan maissa säännellään yleensä ympäristö- ja vesilainsäädännöllä, eikä se sisälly merten aluesuunnitelmiin. Yksityisten toimijoiden on haettava ympäristö-, vesi- ja/tai kalastuslupaa toimintansa aloittamiseksi tällä alalla, ja usein mukana on useita viranomaisia. Yritykset ilmaisivat tyytymättömyytensä muihin kuin erityisiin lakeihin ja raskaisiin lupamenettelyihin, jotka saattavat viivästyttää toiminnan aloittamista tai jopa estää sen. Viranomaiset korostivat, että makrolevien tuotannosta ei ole tehty tieteellisiä ympäristöriskien arviointeja ja että mahdolliset ristiriidat muiden merialojen kanssa on ratkaistava. Yritykset tarvitsevat luvan päästäkseen markkinoille, kun taas viranomaiset pitävät lupaa ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon välineenä. Käyttölupa perustuu yritysten ja viranomaisten väliseen kirjeenvaihtoon ja yhteistyöhön. Makrolevien tuotantoon olisi sovellettava yksivaiheista lupamenettelyä tämän liiketoiminnan kannustamiseksi ja lainsäädännön noudattamisen helpottamiseksi. Lisäksi makroleviin liittyvät toimet olisi tunnustettava kansallisissa merten aluesuunnitelmissa pitkän aikavälin suunnittelun helpottamiseksi.