Merilohen vesiviljely ja ympäristösääntelyn tarve

Offshore-vesiviljelyyn on kiinnitetty enemmän huomiota mahdollisena keinona laajentaa kaupallisesti tärkeiden eväkalalajien, kuten merilohen (S. salar), tuotantoa. Termistä ”offshore” ja siitä, miten erilaiset ”offshore-ympäristöt” ovat, on kuitenkin epäselvyyttä verrattuna perinteisempiin rannikko- tai rannikkoalueisiin. Tämä epävarmuus on ongelma tehokkaan hallinnon ja sääntelyn kannalta ja muodostaa kehityksen pullonkaulan, johon on puututtava. Tutkimuksessa käytettiin yhdistettyyn menetelmään perustuvaa lähestymistapaa sen arvioimiseksi, mitä offshore-tuotannolla tarkoitetaan, ja sen määrittämiseksi, soveltuvatko olemassa olevat lähestymistavat ”offshore” lohen vesiviljelyn lisensointiin ja sääntelyyn Skotlannissa. Ensinnäkin akateemisten tutkimusten arvioinnissa käytettiin järjestelmällistä kirjallisuuskatsausta ja sen jälkeen verkkokyselyä lohen vesiviljelyn sidosryhmien näkemysten keräämiseksi Skotlannissa ja muissa maissa. Tulokset osoittavat, että käsite ”offshore”-vesiviljely on epäjohdonmukaista, mikä tekee maailmanlaajuisen määritelmän määrittelyn haastavaksi. Kirjallisuudessa, joka ei rajoitu lohentuotantoon, keskityttiin yleensä etäisyyteen rannikosta, mutta lohen vesiviljelyn sidosryhmillä oli hyvin vaihtelevia näkemyksiä, vaikka pieni enemmistö piti aaltoaltistusta keskeisenä piirteenä. Sidosryhmät totesivat, että lohen avomerellä tapahtuvasta vesiviljelystä voi olla useita etuja, mutta ehdottivat myös, että nykyiset säännökset eivät sovellu ”offshore-lohen” tuotantoon ja että niitä voitaisiin tehostaa. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että sääntelyviranomaisten ja sidosryhmien on sovittava tuotantoympäristölle ominaisesta johdonmukaisesta terminologiasta. Paikallisten tai alueellisten monimutkaisuuksien mukaan saatetaan tarvita useita luokituksia, jotka kuvastavat keskeisiä ominaisuuksia. Lisäksi saatetaan tarvita uusia tai mukautettuja lähestymistapoja vesiviljelyn lupamenettelyihin, sääntelyyn ja sijaintipaikkaan soveltuvuuteen, jotta voidaan ottaa huomioon fyysiset ja ekologiset erot perinteisemmistä viljelypaikoista. Viime kädessä ympäristösääntely on tarkoituksenmukaista vain, jos se perustuu näyttöön ja on merkityksellistä ympäristöolosuhteiden, ympäröivän ekosysteemin ja tuotettavien lajien kannalta. Rautaa vasten avomerellä tapahtuvaa vesiviljelyä koskevan sääntelyn suurin rajoitus näyttää olevan sen ymmärtäminen, mitä ”offshore” on ja mitä se tarkoittaa, ja siihen asti, kunnes tähän puututaan, alan kehitystä haittaava epävarmuus ja epäselvyys jatkuvat.