Maailmanlaajuista vesiviljelyä koskeva 20-vuotinen jälkiarviointi

Vesiviljelyn kestävyydestä on keskusteltu intensiivisesti vuodesta 2000, jolloin Naturessa julkaistiin katsaus vesiviljelyn nettovaikutuksesta maailman kalatarjontaan. Tässä asiakirjassa tarkastellaan maailmanlaajuisen vesiviljelyn kehitystä vuosina 1997–2017 ja sisällytetään siihen kaikki teollisuuden alasektorit ja korostetaan vesiviljelyn sisällyttämistä maailmanlaajuiseen elintarvikejärjestelmään. Sisämaan vesiviljely – erityisesti Aasiassa – on vaikuttanut eniten maailmanlaajuiseen tuotantomäärään ja elintarviketurvaan. Myös vesiviljelyn rehun tehokkuudessa ja kalanravitsemuksessa on edistytty merkittävästi, mikä on alentanut kalan ja kalan välistä suhdetta kaikkien ruokittujen lajien osalta, vaikka riippuvuus meren ainesosista on edelleen olemassa ja riippuvuus maa-ainesosista on lisääntynyt. Sekä nilviäisten että merilevän kulttuuri tunnustetaan yhä enemmän ekosysteemipalveluissa; näiden palvelujen kvantifiointi, arvostaminen ja markkinakehitys ovat kuitenkin edelleen harvinaisia. Nilviäisten ja merilevien mahdollisuuksia maailmanlaajuisen ravitsemusturvan tukemiseen ei hyödynnetä riittävästi. Patogeenien, loisten ja tuholaisten hallinta on edelleen koko toimialan kestävyyshaaste, ja ilmastonmuutoksen vaikutukset vesiviljelyyn ovat edelleen epävarmoja ja vaikeasti validoitavissa. Vesiviljelyalan paine toteuttaa kattavia kestävyystoimenpiteitä tämän 20 vuoden jakson aikana on monissa tapauksissa parantanut hallintoa, teknologiaa, sijoituspaikkaa ja hallinnointia. Maailmanlaajuisen vesiviljelytuotannon määrä on kolminkertaistunut vuodesta 2000, ja ympäristönsuojelun taso on kehittynyt myönteisesti, mutta alalla on edessään kasvavia haasteita, kuten patogeenien hallinta, saastuminen, ilmastonmuutos ja kasvava riippuvuus maalla sijaitsevista resurssijärjestelmistä.