Meribassin ja hiekan elinkaaren arviointi merihäkkiviljelyssä – ruokintalaitoksesta sadonkorjuuseen

Vesiviljely liittyy ympäristövaikutuksiin sekä paikallisesti että maailmanlaajuisesti. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tunnistaa eri rakeista peräisin oleviin kalanrehuihin liittyvät ympäristön haarat meribassin ja niukkaviljelyn osalta elinkaariarvioinnin (LCA) avulla, koska viimeaikaiset tutkimukset viittaavat siihen, että kalanrehu on pääasiallinen merikalanviljelyyn vaikuttava tekijä. Tämä puolestaan mahdollisti yksityiskohtaisen vertailun ympäristönsuojelun tasosta koko kasvatusjakson ajan molempien lajien osalta. LCA:ta sovellettiin kalanrehun tuotantoprosessiin ottaen huomioon rehun tuotantoon tarvittavien raaka-aineiden, lämmön ja energian määrät. Vastaavasti Kreikan häkkitiloille sovellettiin LCA:ta, joka sisälsi yhden meribassin tuotantoon tarvittavan rehun määrän kokoluokkaa kohti, energian ja polttoaineen määrän pientä määrää kohden. Pienikokoisen rehun luokka, joka jaettiin kalanpoikasiin, suoriutui paremmin kuin keskikokoiset ja suuret rehuluokat, joita syötettiin nuorille/aikuisille erilaisten ympäristövaikutusindikaattorien osalta. Keskikokoisissa ja suurissa rehuissa suurin negatiivinen tekijä oli auringonkukkajauhon käyttö, kun taas pienikokoinen rehu vaikutti näihin indikaattoreihin sähkön kysynnän kasvun ja kalajauhon määrän vuoksi. Meribassin ja vertauskuvan vertailu osoitti, että pienin vaikutus kaikkiin 18 ympäristövaikutusindikaattoriin oli huomattavasti vähäisempi. Tämän olisi katsottava johtuvan siitä, että rehun muuntosuhde on pienentynyt ja kalanpoikaset ovat meribassiin verrattuna alhaisemmat. Raaka-aineiden viljelymenetelmien parantaminen, meristä peräisin olevien raaka-aineiden optimaalinen vähentäminen ja ruokinnan hallinnan parantaminen voisivat edistää alan yleistä ekologista kestävyyttä.