Skip to main content
EU Aquaculture Assistance Mechanism

UKK

Usein kysyttyä -sivulta löytyy useita esimerkkejä kysymyksistä ja niihin annetuista vastauksista. Lisäksi AAM-foorumilla on paljon resursseja vesiviljelyä koskeviin kysymyksiin vastaamiseksi.

If you can't find your answer in the FAQ list, the team can be contacted through the webform here.

Filter by

UKK (24)

Showing results 10 to 20
  • 11. Onko avomerellä tapahtuva vesiviljely mahdollista ja mitä sen kehittämiseksi tarvitaan?

    Kyllä, se on toteutettavissa, mutta tekniset, tekniset ja kustannushaasteet ovat edelleen olemassa. Avomerellä tai alttiina olevien valtamerien vesiviljelyn tuleva kehitys riippuu teknologiasta, jota käytetään valtameren ilmaston ääri-olosuhteiden voittamiseksi, logistisista ongelmista, jotka liittyvät rehun ja muiden tuotantopanosten tuomiseen maatilalle, offshore-työalustojen kehittämisestä ja esineiden internetiin perustuvien alustojen etävalvonnasta, jotta alustoja voidaan viestiä ja hallinnoida tekoälyyn perustuvilla optimointijärjestelmillä.

  • 12. Mitä integroitu monitieteinen vesiviljely (IMTA) on ja onko se riittävän kehittynyt teollista kehitystä varten?

    Integroitu monitrofinen vesiviljely (IMTA) on vesiviljelytyyppi, jossa useita eri trofiatasoilta peräisin olevia vesilajeja (esim. kalaa, merilevää, äyriäisiä tai muita selkärangattomia) viljellään lähellä samaa tuotantojärjestelmää tehokkuuden parantamiseksi, jätteiden vähentämiseksi ja ekosysteemipalvelujen, kuten biologisen kunnostamisen, tarjoamiseksi.

    Kestävämpää ja kilpailukykyisempää EU:n vesiviljelyä koskevissa strategisissa suuntaviivoissa vuosiksi 2021–2030 edistetään muun muassa ympäristön ja ilmaston kannalta hyödyllisimpiä vesiviljelytyyppejä.

    IMTA voi kattaa monia erityyppisiä vesiviljelyjärjestelmiä, kuten maalla sijaitsevia vesiviljelyjärjestelmiä (esim. lammikot) ja verkkokarsinoita (esim. kalanviljelyn yhdistäminen simpukoiden ja merilevien tuotantoon pohjalla ja pohjalla). Tavoitteena on kuitenkin aina lisätä ympäristön kestävyyttä, talouden vakautta ja yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä kokonaisvaltaisten ja kiertotalouteen perustuvien lähestymistapojen puitteissa.

    IMTA-järjestelmät parantavat vesiviljelyn kestävyyttä jäljittämällä luonnollisia ravinnekiertoja. Näissä järjestelmissä orgaaninen aines, jota yksi laji, kuten kala, ei käytä, muuttuu resurssiksi muille, kuten merileville ja nilviäisille, jotka käyttävät ravinteita kasvuun. Järjestelmän tehokkuus riippuu ympäristötekijöistä, kuten alueen ravinnepitoisuudesta, elintarvikkeiden saatavuudesta ja hydrodynamiikasta.

    IMTA-sopimuksen hyväksymisessä on edelleen useita haasteita. Esimerkiksi EU:n lainsäädännön mukaan vesiviljelyeläimet eivät voi olla jäterehua, mikä tarkoittaa, että voimassa oleva oikeudellinen kehys mitätöi mallit, joissa kalat yhdistetään tiettyihin suodattajiin ja detritivores-lajeihin (matalatrofilajit simpukoiksi ja merikurkuiksi), jotka kierrättävät kalojen syömättä jääneestä rehusta ja ulosteesta peräisin olevat ravinteet. Näiden haasteiden arvioimiseksi ja niihin vastaamiseksi EU rahoittaa useita IMTA-hankkeita, kuten Astral (https://www.astral-project.eu/ ) ja AquaVitae (https://aquavitaeproject.eu/).

  • 13. Mitkä ovat EU:n eniten tuotetut vesiviljelytuotteet?

    Vuonna 2020 EU:n vesiviljelytuotanto oli yhteensä 1,2 miljoonaa tonnia, jonka arvo oli 3,9 miljardia euroa. Tuolloin tärkeimmät vesiviljelylajit olivat merisimpukat (19 prosenttia EU:n kokonaistuotannosta), kirjolohi (17 prosenttia), sinisimpukat (11 prosenttia), tyynenmerensimpukat (9 prosenttia), kultaotsasimpukat (8 prosenttia), Välimeren simpukat (7 prosenttia), meribassi (7 prosenttia), merikarppi (7 prosenttia) ja Atlantin tonnikala (3 prosenttia). Näiden yhdeksän lajin osuus EU:n vesiviljelyn kokonaistuotannosta on 87 prosenttia (STECF 22–17-EU).

  • 14. Mitkä ovat EU:n vesiviljelyn kilpailuedut?

    EU:n vesiviljelytuotteet tuotetaan korkeiden laatu- ja kestävyysvaatimusten mukaisesti, koska voimassa on laaja EU:n lainsäädäntö, joka kattaa erilaisia kysymyksiä, joita vesiviljelyn tuottajien on noudatettava (esim. eläinten terveyttä, eläinten hyvinvointia, elintarvikkeiden turvallisuutta, rehuturvallisuutta, eläinlääkinnällisiä käsittelyjä, veden laatua ja muiden kuin kotoperäisten tai paikallisesti esiintymättömien lajien käyttöönottoa koskeva lainsäädäntö).

  • 15. Mitkä vesiviljelylajit ovat lupaavimpia EU:n vesiviljelytuotannon monipuolistamisessa?

    Asiaa tutkitaan parhaillaan. Esimerkiksi EU:n rahoittamassa ”Diversify”-hankkeessa on määritelty lajeiksi, jotka ovat tärkeimpiä eurooppalaisen vesiviljelyn tuotannon monipuolistamisen lisäämiseksi. Meagre (Argyrosomus regius), isomarja (Seriola dumerilii), piikki (Sander lucioperca), rullapallas (Hippoglossus hippoglossus), merikala (Polyprion americanus), harmaamullo (Mugil cephalus). Muissa EU:n rahoittamissa hankkeissa tarkastellaan myös mahdollisuuksia monipuolistaa lajeja, myös matalatrofisia lajeja (ks. AquaVitae (https://aquavitaeproject.eu/). Monipuolistamisessa on otettava huomioon markkinoiden kysyntä ja vesiperäisten elintarvikkeiden kansainvälinen kauppa.

    Levillä on suuri potentiaali, mutta tuotanto on Euroopassa edelleen vähäistä. Komissio hyväksyi vuonna 2022 tiedonannon ”Kohti vahvaa ja kestävää EU:n leväalaa”, niin kutsutun EU:n leväaloitteen (https://ec.europa.eu/commission/presscorner/detail/en/ip_22_6899), jonka tavoitteena on hyödyntää levien potentiaalia Euroopan unionissa. Tiedonannossa ehdotetaan 23:a toimea, joilla lisätään leväteollisuuden mahdollisuuksia kehittyä vakaaksi, kestäväksi ja uudistuvaksi alaksi, joka pystyy vastaamaan EU:n kasvavaan kysyntään. Euroopan leväalan sidosryhmäfoorumilla EU4Algae (https://maritime-forum.ec.europa.eu/en/frontpage/1727) pyritään nopeuttamaan eurooppalaisen leväteollisuuden kehittämistä ja edistämään levien käyttöä ravitsemukseen ja muuhun käyttöön EU:n kuluttajien ja yritysten keskuudessa.

  • 16. Kuinka suuri osuus Euroopan unionissa (EU) kulutetuista kalatuotteista on peräisin vesiviljelystä sekä EU:ssa että sen ulkopuolella?

    Vesiviljelytuotteiden osuus vesielintarvikkeista (vesiviljely ja kalastus) EU:ssa on 27 prosenttia. EU:n vesiviljelytuotteiden osuus on 26 prosenttia vesielintarvikealan (kaivannaiskalastus ja vesiviljely) tuottamista tuotteista. EU:ssa kulutettujen vesiviljelytuotteiden osuus EU:n vesiviljelystä on 37,5 prosenttia (toimitustase, EUMOFA 2022, https://www.eumofa.eu/supply-balance).

  • 18. Mitkä EU-maat vaikuttavat eniten vesiviljelytuotantoon?

    EU:n 27 jäsenvaltiota ovat Espanja, Ranska, Kreikka, Italia ja Puola, joiden vesiviljelytuotannosta 70 prosenttia on peräisin.

    Maat, jotka tuottavat eniten eurooppalaista tuotantoa (ETA39), ovat Norja (noin 46 prosenttia Euroopan kokonaistuotannosta). Seuraavaksi eniten tulevat Espanja, Turkki, Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska, Italia ja Kreikka. Näiden seitsemän maan osuus kaikesta vesiviljelyn tuotannosta Euroopassa on 90 prosenttia. (FAO 2022).

  • 19. Kehitetäänkö vesiviljelyä nopeammin Euroopassa (EU-27) vai sen ulkopuolella?

    Verrattuna vesiviljelyn maailmanlaajuiseen kasvuun EU:n tuotanto on ollut lähes pysähtynyt.

    Kalanviljelyn kasvu EU-27:ssä on ollut vuodesta 2000 lähtien poikkeuksellisen hidasta: kalanviljely kasvaa 1,1 prosenttia vuodessa (keskimääräinen vuotuinen kasvu) ja nilviäislajit 2,8 prosenttia. Jos mukaan otetaan Norja ja Turkki, kokonaismäärä nousee 4 prosenttiin. Maailmanlaajuisesti kalanviljelyn keskimääräinen vuotuinen kasvu on 4,3 prosenttia. (FAO, 2022, https://www.fao.org/fishery/en/topic/166235).

  • 20. Mitä tarkoitetaan täsmäviljelyllä?

    Täsmäviljely on vesiviljelyalalla teknisesti kehittynyt lähestymistapa, jonka tavoitteena on ottaa käyttöön kehittyneitä välineitä ja menetelmiä, joilla lisätään sekä bioottisten että abioottisten muuttujien itsenäistä seurantaa laitoksissa ja edistetään tehokkaampaa tilanhoitoa. Tavoitteena on nostaa eläinten hyvinvointia koskevia normeja, lieventää ympäristövaikutuksia ja parantaa vesiviljelylaitosten taloudellista elinkelpoisuutta. Täsmäviljelyn tavoitteena on antaa tuottajille mahdollisuus seurata tehokkaammin ja dokumentoida laitoksiinsa olennaisesti kuuluvia biologisia prosesseja, ja vesiviljelylle on ominaista huipputason anturiteknologioiden, tilastoanalyysimenetelmien ja pitkälle kehitettyjen tekoälyteknologioiden integrointi.