Elinkaariarviointi markkinakokoisen meribassin ja vähäisen pakkaamisen aikana: tarvittavat mukautukset kohti kasvihuonekaasuneutraaliutta

Tarkoitus: Kala on herkkä ja arvokas proteiinin lähde, ja vesiviljelyn odotetaan tuottavan tarvittavan määrän kalaa kohtuullisin hinnoin. Pakkaaminen on välttämätön vaihe vesiviljelytuotteiden hygienian, laadun ja tuoreuden säilyttämisessä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tunnistaa viljellyn meribassin ympäristökeskittymät ja karkeat alueet pakkausvaiheessa sekä tarkastella skenaarioita ympäristövaikutusten vähentämiseksi kasvihuonekaasuneutraaliuden saavuttamiseksi.
Menetelmät: Elinkaariarviointimenetelmää sovellettiin ensimmäistä kertaa kolmessa viljellyn meribassin pakkauslaitoksessa Länsi-Kreikassa, jotta voitiin arvioida niiden ympäristövaikutuksia ottaen huomioon sähkön, paisutetun polystyreenin ja muiden tarvittavien muovi- ja pakkausmateriaalien määrä. Lisäksi suunniteltiin erilaisia skenaarioita, jotka koskevat energialähteiden yhdistelmää/vaihtoehtoisia lähteitä, pakkausmateriaalien kierrätystä ja uudelleenkäyttöä sekä vakiomuotoisten polystyreenilaatikoiden ja puisten kuormalavojen korvaamista, jotta pakkausprosessiin voitaisiin ehdottaa ympäristöystävällisiä parannuksia.
Tulokset ja keskustelu: Meribassin ja pienpakkauslaitosten tavanomainen toiminta edellyttää huomattavia määriä energiaa ja pakkausmateriaaleja. Sähkö, laatikot ja kuormalavat kirjattiin itse asiassa useimpien ympäristövaikutusindikaattorien pääasiallisiksi tekijöiksi. Meribassipakkausten kokonaisympäristövaikutukset olivat hieman pienemmät kuin vähäiset, koska niiden markkinat olivat pienemmät. Vaikutusten minimointiskenaariot vähensivät kummankin lajin ympäristörasitusta eriasteisesti; kasvihuonekaasupäästöt saavutettiin kuitenkin lähes olemattomina, kun aurinkosähköpaneeleista peräisin oleva energia ja pakkausmateriaalien kierrätys/uudelleenkäyttö yhdistettiin ei-fossiilisten laatikoiden ja kierrätettävien kuormalavojen käyttöön. Tällaiset helposti sovellettavat mukautukset pakkauslaitosten tavanomaiseen toimintaan edistäisivät yleistä ympäristökestävyyttä ja parantaisivat lopputuotteen hyväksyttävyyttä kuluttajien keskuudessa.
Päätelmät: Lyhyesti sanottuna elinkaariarviointimenetelmä osoittautui arvokkaaksi välineeksi arvioitaessa Välimeren vesiviljelyn pakkausprosessien ympäristötehokkuutta. Lisäksi siinä yksilöitiin kriittisiä tekijöitä, jotka liittyvät suoraan EU:n kasvihuonekaasuneutraaliustavoitteeseen. Näin ollen viljellyn kalan pakkausalan ympäristöystävällinen päätöksenteko/strateginen hallinnointi perustuu väistämättä vaihtoehtoisiin energialähteisiin, pakkausmateriaalien kierrätykseen ja kierrätettävien aaltopahvilaatikoiden tai vastaavien muiden kuin fossiilisten materiaalien käyttöön.